Roald Dahl: Nilviöt
(The Twits, 1980)
WSOY 1991, 95s.
Suom. Sami Parkkinen
Meillä on pian edessä ongelma iltasatujen suhteen. Kohta on luettu kaikki pienille sopivat Dahlin kirjat, eikä meillä ole aavistustakaan, mitä sen jälkeen luetaan!
Tai no, tuosta "pienille sopivasta" voi varmaan olla myös toista mieltä. Nilviöt ei ole satu sieltä kilteimmästä päästä. Herra ja Rouva Nilviö ovat äärettömän rumia, haisevia ja ilkeitä ihmisiä. Eikä ilkeys rajoitu vain naapureihin ja muihin, vaan he ovat kauheita myös toisilleen. Ensin Rouva Nilviö pudotti lasisilmänsä miehensä oluttuoppiin, sitten Herra Nilviö piilotti sammakon Rouvan sänkyyn. Kostoksi Rouva Nilviö kokkasi miehelleen matospagettia ja niin edelleen. Herra Nilviöllä on rumassa puutarhassaan häkki ja siellä neljä lemmikkiapinaa, jotka myös saavat osansa julmuudesta. Apinat eivät ole lainkaan tyhmiä ja ne keksivätkin juonen, jonka avulla paha saa lopulta palkkansa.
Nilviöt oli ihan täydellinen kirja meidän pojille! Etenkin matospagetti kirvoitti sängyistä raikuvat ällötys-naurut ja isillekin piti yrittää aamuisin selittää, miten kauhean ällöttäviä Nilviöt ovatkaan. :) Ja kyllä minäkin tästä pidin, vaikka välillä jännitinkin sitä, meneekö ällöttävyydet liian pitkälle. Eivät menneet, minun mielestäni. Virkistävän kammottava kirja, jota suosittelen suuresti mikäli liian siloitellut sadut pitkästyttävät.
