Roald Dahl: Nilviöt
(The Twits, 1980)
WSOY 1991, 95s.
Suom. Sami Parkkinen
Meillä on pian edessä ongelma iltasatujen suhteen. Kohta on luettu kaikki pienille sopivat Dahlin kirjat, eikä meillä ole aavistustakaan, mitä sen jälkeen luetaan!
Tai no, tuosta "pienille sopivasta" voi varmaan olla myös toista mieltä. Nilviöt ei ole satu sieltä kilteimmästä päästä. Herra ja Rouva Nilviö ovat äärettömän rumia, haisevia ja ilkeitä ihmisiä. Eikä ilkeys rajoitu vain naapureihin ja muihin, vaan he ovat kauheita myös toisilleen. Ensin Rouva Nilviö pudotti lasisilmänsä miehensä oluttuoppiin, sitten Herra Nilviö piilotti sammakon Rouvan sänkyyn. Kostoksi Rouva Nilviö kokkasi miehelleen matospagettia ja niin edelleen. Herra Nilviöllä on rumassa puutarhassaan häkki ja siellä neljä lemmikkiapinaa, jotka myös saavat osansa julmuudesta. Apinat eivät ole lainkaan tyhmiä ja ne keksivätkin juonen, jonka avulla paha saa lopulta palkkansa.
Nilviöt oli ihan täydellinen kirja meidän pojille! Etenkin matospagetti kirvoitti sängyistä raikuvat ällötys-naurut ja isillekin piti yrittää aamuisin selittää, miten kauhean ällöttäviä Nilviöt ovatkaan. :) Ja kyllä minäkin tästä pidin, vaikka välillä jännitinkin sitä, meneekö ällöttävyydet liian pitkälle. Eivät menneet, minun mielestäni. Virkistävän kammottava kirja, jota suosittelen suuresti mikäli liian siloitellut sadut pitkästyttävät.
Hih, suosittelen Eoin Colferin Legenda Pottu-Mäkisestä... joskaan ei se Dahlille vedä vertoja!
VastaaPoistaTämän kohdalla moni voi pahoin - niin makaabereja ovat nuo Nilviöt!
Oiii muistan tämän! Oli kyllä niin hyvä lapsen silmin! :) Mitäs kaikkea Dahlia teillä onkaan luettu? Kekseliäs kettu? Se oli omasta mielestäni hyvä kirja 7-vuotiaan silmin.
VastaaPoistaAi se olikin luettu jo! Ja näköjään lähes kaikki muutkin. Ainoa Dahlin kirja minkä minä muistan vielä lapsuudesta oli Annok Iplik, se oli ihan jees. Ei mitenkään pelottava (vertauksena siihen Kuka pelkää noitiin :D)
VastaaPoistaMeillä on jostain syystä menty tähän asti ihan Dahlitta. En siis ole ikinä itsekään (muistaakseni) lukenut yhtäkään Dahlin kirjaa. Pitänee korjata aukko sivistyksessä ja haalia kirjastosta iltasatulukemista.
VastaaPoistaMeillä likka on viime aikoina tykännyt etenkin Parvelan Maukka ja Väykkä -tarinoista.
Valkoinen Kirahvi, kiitos vinkistä, pistän tämän heti ylös! :)
VastaaPoistaANNI, Annok Iplik on myös ehditty jo lukea (tulee blogiin piakkoin). Se ei tosiaan ollut lainkaan pelottava - oikeastaan Dahlin kirjaksi melko nynny :D
Dahl... Tulee ala-asteajat mieleen. Ja huoleton lapsuus :D Matilda, Annok Iplik, Kekseliäs Kettu, Ilmarin ihmelääke, Nilviöt... ainakin nämä muistan lukeneeni ja tykkäsin kovasti.
VastaaPoistaMari, Minä olen kyllä kateellinen kaikille, joille Dahlia on luettu koulussa! Meille luettiin vain Astrid Lindgrenin Mio, poikani Mio, joka oli mielestäni harvinaisen tylsä kirja :(
VastaaPoistaNo höh... Mio, poikani Mio ei sano minulle oikein mitään siis en tiedä esim. juonta ja jos se kerran on tylsä tuskin sitä luen koskaan.
PoistaEi se ole tylsä kirja, vaan loistava - kannattaa lukea! Mutta Roald Dahlia saisi kyllä silti lukea koulussa joka tapauksessa...
PoistaMinuun ei Mio tehnyt vaikutusta nyt aikuisiälläkään, mutta kannattaahan sitä kokeilla, jos vaikka kuitenkin olisi mieluinen. :)
Poista