Karina Wolf: Unettomat
(The Insomniacs, 2012)
Karisto 2013, 29s.
Suom. Taina Wallin
Kuvitus: Veljekset Hilts
Unettomat on silmiä hivelevän upeasti kuvitettu kirja perheestä, joka päättää nukkua päivät ja valvoa yöt. Unettomat olivat ennen aivan normaali perhe, mutta sitten äiti sai uuden työpaikan toiselta puolelta maapalloa. Kelloa on siirrettävä kahdellatoista tunnilla, eikä perhe tahdo millään sopeutua uuteen aikaan. Jonkin aikaa sinniteltyään perhe päättää etsiä käsiinsä karhun, sillä karhuthan ovat nukkumisen mestareita. Öisestä metsästä ei karhua löydy, mutta sen sijaan perhe löytää öisen maailman, joka ei olekaan niin autio kuin he kuvittelivat.Kirjan kuvitus on todella kaunis. Öiset maisemat ja tunnelmat heräävät eloon sinisävyisissä kuvissa. Sivut ovat niin upeita, että monet niistä voisi kehystää seinälle.
Tarina on periaatteessa jopa tylsä: kirjassa ei tapahdu oikeastaan muuta kuin muutto ja päivärytmin keikahtaminen ylösalaisin. Mutta tässä piileekin kirjan hienous. Lapsesta on jännittävää kuvitella, miltä tuntuisi valvoa yöt ja nukkua päivät. Olisiko se enemmän jännää vai pelottavaa? Vai ehkä tylsää? Kavereita ei öisin näkisi, mutta eipä tarvitsisi nousta aikaisin kouluunkaan. Läksyt saisi tehdä omaan tahtiin, kuten kaiken muunkin. Ehkäpä koko perhe intoutuisi käyskentelemään öisillä kaduilla ja puistoissa, metsissäkin.Minä luin tämän ensin pian 6-vuotta täyttävän pojan kanssa ja me molemmat ihastuimme suuresti. Pohdittiin kaikkia noita aiemmin mainitsemiani juttuja, tutkittiin kuvia ja oltiin hurjan mielissämme. Sitten ekaluokkalainen luki äidin pyynnöstä kirjan ja melkein suuttui! "Ai miten niin tämä on muka tosi hyvä?! Eipähän ole! Miten ne voi muka nukkua päivällä, vaikka on valosaa? Kaikkien pitäis olla tosi hiljaa, että mää voisin nukkua ja musta koulussa on kivaa." Joten en voi väittää kaikkien rakastuvan tähän, mutta melkein kaikkien kuitenkin.
Yksinkertaisuudessaan hurmaava kirja, jonka idea joko osuu täydellisesti tai ei lainkaan.
