perjantai 6. heinäkuuta 2012

Rautayöt

Sirpa Kähkönen: Rautayöt
Otava 2002, 281s.

Kauaa en malttanut pysyä poissa Kuopiosta ja Tuomen Annan elämästä. Rautaöissä eletään Talvisodan jälkeistä kesää jolloin yritetään nauttia rauhasta vaikka uuden sodan uhka tuntuukin jo raskaana olkapäillä. Kuopioon ja Annankin pihapiiriin on muuttanut evakkoja, kaikesta on pulaa ja edessä on vaikea talvi.

Vaikka Rautayöt ei ole missään nimessä kepeä kirja, se on hieno ja toiveikas. Anna pitää yhdessä kälynsä Hildan kanssa taloutta pystyssä, kun sekä pienet kaksoset että vanhaksi tuleva anoppi vaativat tarkkaa silmälläpitoa eikä miehestä ole arjessa auttajaksi.

En voi muuta kuin ihailla Annaa. Hän on sinnikäs ja ahkera, vaikka välillä elämä tuntuukin liian raskaalta. Eikä vain tunnu vaan on raskasta. Miten sujuisi minulta kasvimaan suojaaminen yöpakkasilta? No ei kyllä mitenkään. Edes salaattia en saa siellä kasvamaan! Ensin ei siemenet itäneet ja sitten kun tökkäsin kaupasta ostettujen purkkisalaattien tyngät sinne jatkamaan kasvua niin joku linnunrontti ne nokkii juurineen ylös aina kun selkäni käännän...

Paljoa en tästäkään Kähkösestä osaa sanoa, sillä hiljaiseksihan näin hyvä kirjallisuus vetää. Jatkan tyytyväistä myhäilyäni. Lopuksi vielä linkki Amman osuvaan arvioon, josta löytyy lisää linkkejä muiden teksteihin.

3 kommenttia:

  1. Kiitos linkityksestä! Hyvin sanottu, että hiljaiseksi vetää näin hyvä kirjallisuus.

    Nauratti tuo kasvimaakertomuksesi. Minulla on nyt kesä nro2 menossa kasvimaani kanssa ja ehkä hieman parempi menestys kuin viime kesänä:)

    VastaaPoista
  2. Hei, minullakin on Kähköskausi menossa ja tämä odottamassa. Jo mustissa morsiamissa Annan persoona viehätti, toisaalta kohtaloon alistuva, toisaalta periksiantamaton.

    VastaaPoista
  3. Amma, Mulla on kans kasvimaani kanssa toinen kesä menossa. Viime kesänä onnistuin kasvattamaan ne salaatitkin, tosin en ehtinyt syödä tarpeeksi nopsaan vaan ne keräsivät sitten pituutta reilut 60cm :D Ehkä ensi kesänä saisin aikaan sellaisia normimittaisia salaatteja, joita linnut ei varastele?

    Kirjanainen, Totta puhut! Minä haluaisin oppia Annalta erityisesti tuota periksiantamattomuutta ja jättää haaveilut ja haihattelut vähemmälle :)

    VastaaPoista