Roald Dahl: Jali ja suklaatehdas
(Charlie and the Chocolate Factory, 1971)
Otava 2006, 137s.
Aila Nissisen suomennoksen muokannut Nina Pitkänen
Jali on reipas koululainen, joka asuu ränsistyneessä talonrähjässä vanhempiensa ja näiden vanhempien kanssa. Perhe on hyvin köyhä, sillä isän työstä hammastahnatehtaalla korkkien kiinnilaittajana maksetaan kovin vaatimatonta palkkaa. Isovanhemmat ovat jo hyvin vanhoja ja kaikki neljä makaavat samassa sängyssä, talon ainoassa. Syödäkseen he saavat vain laihaa kaalikeittoa pari kertaa päivässä. (Siis koko perhe, eivät ainoastaan isovanhemmat.)
Jalin kotikaupungissa on maailman suurin ja erikoisin suklaatehdas. Siellä tehdään maailman parasta suklaata, mutta koskaan kukaan ei näe kenenkään menevän tehtaaseen tai poistuvan sieltä. Juuri ennen Jalin syntymäpäivää suklaatehtaan omistaja Villi Vonkka pistää pystyyn kilpailun: hän kätkee viiteen suklaalevyyn kultaisen pääsylipun, jonka löytäjä pääsee tutustumaan tehtaaseen. Koska Jalin perhe on niin kovin köyhä, hän saa vain yhden suklaalevyn vuodessa ja koko perhe toivoo Jalin löytävän tuon kultaisen pääsylipun.
Suklaatehdas on tietysti uskomattoman upea ja erikoinen, eikä herra Vonkkakaan ole aivan tavanomainen tapaus. Ja ketkä siellä tehtaassa sitten tekevät työt? No Umppa-Lumpat tietysti!
Minulle Jali ja suklaatehdas on tuttu lähinnä elokuvana, kirjaa en muista aiemmin lukeneeni. Lapset tykkäsivät kirjasta kovasti, sillä onhan suklaatehtaan kuvitteleminen hurjan jännittävää. Tämä meidän hyllystä löytyvä kirja on vähän tylsä painos, sillä tässä ei ole lainkaan Quentin Blaken kuvitusta, ainoastaan muutama sivu still-kuvia elokuvan uusintaversiosta. Minua huvitti, kun kirjassa useaan kertaan kerrottiin Jalin ja hänen perheensä riutuneesta ulkonäöstä ja jatkuvasta nälästä ja kutakuinkin seuraavassa lauseessa ylistettiin suklaan täyteläisyyttä ja ravitsevuutta.
Kirjan ohessa katsottiin jälleen elokuva, nimenomaan elokuvan uusintafilmatisointi, jota en ole aiemmin nähnyt. Voi voi. Suklaatehdas kyllä oli edukseen tässä uudessa versiossa, mutta Villi Vonkka oli ahdistava. Suurin pettymys minulle oli kuitenkin Umppa-Lumppien laulut! Nehän olivat ihan kamalia renkutuksia kaikki, eivät ollenkaan umppalumppaisia! Onneksi viikonloppuna näkyi joltakin taivaskanavalta alkuperäinen filmatisointi ja pojat saivat kuulla, miten oikeat Umppa-Lumpat laulavat.
Siltä varalta, että joku ei tähän hätään muista miten nuo laulut menevät, turvaudun Youtuben apuun:
Samaa mieltä, Depp on symppis, mutta tuohon rooliin Gene Wilder on ainoa oikea!
VastaaPoistaJa ne renkutukset, voi apua... Uusintaversio oli muutenkin pelottava, etenkin pienimmäiselle, mutta isommatkin oli välillä lasten puolesta isosti huolissaan...
Oi tämä on niin mainio kirja! Luin sen ihan omaksi ilokseni yhtenä kesänä ja tykästyin. Nyt odotan että muksut jaksavat keskittyä kokonaiseen kirjaan, jo tekisi mieli ottaa iltasatuprojektiksi tämä :)
VastaaPoistaMinä muistan kuinka 3. luokan opettaja luki meille tätä aina äidinkielentunnilla perjantaisin. Ne olivat kouluviikon kohokohtia, kun seikkailimme suklaatehtaassa. Minä pidin valtavasti tästä tarinasta, suosikki Dahliani Matildan ohella. :)
VastaaPoistaTämä on hauska kirja! Jostakin syystä en ole kokenut tätä Dahlin parhaimmistoon kuuluvaksi, mutta hersyvä joka tapauksessa. Ja elokuva on sekin mainio.
VastaaPoistaTiina, onneksi nuo uudet biisit ei jääneet päähän soimaan ollenkaan! Mutta varsinkin Simo on laulellut noita aitoja umppalumppalauluja ahkerasti, vaikka sanat ehkä onkin ihan omat :)
VastaaPoistaElma Ilona; Dahl on kirjoittanut paljon niin kivoja kirjoja, että ehkä häneltä löytyisi joku sopivan lyhyt teillekin? Annok Iplik ei (muistaakseni) ole edes järin hurja :)
Aletheia, Matildaa voittanutta ei kyllä ole, mutta Suklaatehdas on kyllä mainio myös.
Valkoinen kirahvi, Minusta tässä kirjassa parasta on itse suklaatehdas. On jännittävää koittaa kuvitella, mitä kaikkea tehdas pitää sisällään ja millaista olisi päästä sitä tutkimaan, vaikka tarina muuten ei niin kaksinen olisikaan. Minä tosin tykkäsin tästä. :)
Jos joskus ostan kirjan niin haluan sen nimenomaan tällä kannella ;) Minulle tarina on edelleen tuttu vain Deppin tähdittämästä elokuvasta, eli se on minulle se ainoa oikea. Äkkiseltään kuunneltuna uusissa ja vanhoissa Umppa-Lumppa -lauluissa on paljon samaa.
VastaaPoistaVillasukka, no jos sun tielle osuu sellanen Quentin Blake-kuvitusversio, niin voin ilomielin vaihtaa sen tähän Deppiin! :D
VastaaPoistaAargh! Chrome päätti taas kieltäytyä yhteistyötä, joten kokeilenpa välillä tulikettua...
PoistaKotoa löytyy juuri tuo Blaken kuvittama kirja, mutta kun se on kirjastosta lainattu niin taidetaan jättää vaihto tekemättä ;D
Joo, ei ihan kirjaston kirjoilla voi alkaa vaihtokauppoja tekemään :)
PoistaMutta on muuten aika erikoista, miten usein näkee kirjaston kirjoja myynnissä kirpputoreilla. Siis niitä, joita ei ole poistettu, vaan lainaaja on itse tussannut viivakoodit yli ja kirjoittanut kuulakärkikynällä POISTETTU! Tai ainakin näitä näkee paljon täällä meillä päin, ehkä muualla Suomessa ollaan fiksumpia.