Cecelia Ahern: Tapaaminen Elämän kanssa
(The Time of My Life, 2011)
Gummerus 2012, 519s.
Suom. Terhi Leskinen
Fifty Shadesin jälkeen kaipasin jotakin kevyttä mutta laadukasta luettavaa. Cecelia Ahernin tyylistä olen tykännyt, joten Tapaaminen Elämän kanssa tuntui juuri sopivalta tähän väliin ja niin se kyllä olikin.
Lucy Silchesterin elämä on hyvin rutinoitunutta: töihin, kotiin, nukkumaan, töihin, kotiin, nukkumaan. Välillä Lucy tapaa ystäviään, mutta kiiruhtaa noistakin tapaamisista mahdollisimman pian kotiin. Kotiin, jossa yksikään ystävä ei ole käynyt kylässä ja jonka vessan lamppu paloi jo pari vuotta sitten. Kaukana ovat ne ajat, kun Lucy asui avarassa loft-asunnossa elämänsä rakkauden kanssa, teki unelmiensa työtä ja matkusteli ympäri maailmaa. Jotakin tapahtui, mutta mitä, siitä ei Lucy ole kertonut kenellekään - hyvä jos myöntää totuutta itselleenkään.
Lucy alkaa saada kirjeitä Elämältään, joka ehdottaa tapaamista. Lucy yrittää viimeiseen asti vältellä kohtaamista, mutta luovuttaa viimein. Elämä osoittautuu melko nuoreksi mieheksi, jolla ei näytä menevän hyvin: mitä huonommin Lucylla menee, sitä huonommin Elämä voi. Muutoksia on tapahduttava ja niitähän tapahtuu, etenkin kun valehtelemaan taipuvaisen Lucyn on opeteltava puhumaan totta. Elämä nimittäin paljastaa yhden totuuden jokaista valhetta kohti.
Tämä oli nautinnollisen rentouttavaa luettavaa. Pidän siitä, miten Ahern osaa ujuttaa tarinoihinsa jonkin omituisen elementin (kuten tässä Elämän), joka lukijan on vain hyväksyttävä voidakseen heittäytyä tarinan vietäväksi. Kerronta on sulavaa ja dialogi nasevaa sekä hauskaa, eikä käännöstäkään voi moittia. Tapaaminen Elämän kanssa oli erinomaista lääkettä Fifty Shadesin jättämiin (henkisiin) haavoihin.
Kuulostaapa sellaiselta, että pakko lukea mahdollisimman pian! soitan sulle varmaan taas huomenna kirjastosta, että mikäs sen kirjailijan nimi olikaan.... :)
VastaaPoistaMinua nuo yliluonnolliset elementit tökkivät, olen lukenut jonkun teoksen häneltä jossa ihmisiä katosi toiseen todellisuuteen. Kuitenkin hän on taitava kirjoittaja minunkin mielestäni ja kirjat juuri tuollaisia hyvän mielen kirjoja.
VastaaPoistaMinä olen ristinyt Ahernin tyylin "mukafantasiaksi"! =D Pari ekaa Ahernia oli ihan kivoja, mutta viimeisimmät, jotka olen lukenut, ovat sitten jo olleet hieman pitkästyttäviä. Mutta voi olla, että tämä tulee jossain vaiheessa luettua, vaikka en niin hirveän vakuuttunut olekaan Ahernin taidoista kaiken kaikkiaan.
VastaaPoistaMinä olen lukenut muutaman Ahernin kirjan (kaksi ensimmäistä varmaankin) englanniksi. Nämä ovat tosiaan sellaista hyvänmielen kirjallisuutta ja hyvää kielitreeniä, koska kieli on suht sujuvaa muttei liian hankalaa (alkuperäiskielellä siis). Hyllyssä odottelisi yksi lukematon Ahern.. pitääkin ottaa se jo pinoon.
VastaaPoistaTiina, Otathan sitten huomioon, että luin tän tosiaan heti Fifty shadesin perään, eli varmaan melkein mikä tahansa kirja olisi vaikuttanut mahtavalta siinä tilanteessa ;) Paitsi että tämä oli oikeasti kiva, vaikka toki hömppää...
VastaaPoistaKirjanainen, Minua harmitti siinä "katoamiskirjassa" se, että idea oli minusta mielenkiintoinen, mutta loppu oli jotenkin lässähtävä. Viimeisimmistä lukemistani Aherneista olen kyllä tykännyt kovasti.
Irene K, Mukafantasia on varsin osuva nimitys! :)
Tintti, Pitäisikin kokeilla lukea joku Ahernin kirja englanniksi.
En edes tiennyt, että Ahernilta on tullut uusi romaani =O Olen erityisesti pitänyt Cecelia Ahernin Lahja kirjasta, ja tämänkin idea vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta. Pitääkin laittaa lukulistalle =)
VastaaPoistaHeidi H, Tämä on tosiaan upouusi, joten ei ihme jos et ole vielä tähän törmännyt :) Toivottavasti viihdyt kirjan parissa!
VastaaPoistaTää on kyllä ihan loistava kirja, joka pistää miettimään omaakin elämää :D Suosittelen lämpimästi!
VastaaPoistaQ+Black, Minua kyllä vähän pelottaisi tavata oma elämä :D Mitäs jos vain luulen olevani tyytyväinen elämääni ja Elämä itse olisikin täysin toista mieltä?! Pelottavaa!
VastaaPoista