Anders Fager: Pohjoiset kultit - kauhukertomuksia
(Svenska kulter, 2011)
Atena 2012, 272s.
Suom. Ulla Lempinen
Pohjoiset kultit on ruotsalaisen Anders Fagerin esikoisteos. Kuten kirjan nimestäkin jo selviää, kansien välistä löytyy kauhunovelleja, joiden tyyli ei ole se aivan perinteisin. Pidempien novellien väleissä on Fragmentteja, lyhyitä välähdyksiä, joista ainakin osa liittyi jollakin tavalla novelleihin.
Päällimmäiseksi mieltäni jäi kalvamaan Mummin matka -niminen novelli. Siinä kaksi nuorta maahanmuuttajamiestä saa suvultaan tehtäväksi lähteä noutamaan isoäitinsä muun perheen luokse Ruotsiin. Matka ei ole lainkaan rentouttava, vaan miesten on seurattava saamiaan ohjeita pilkulleen. Matkareitti pysähdyksineen on opeteltu ulkoa, eikä ajotaidoissakaan ole kehumista. Kun miehet viimein pääsevät mummin luo, lukija on (tai ainakin minä olin) ihan pihalla siitä, mikä ihme mummi oikeastaan edes on. Tai ne miehet, suvusta puhumattakaan. Eikä asia kyllä lukemalla selvinnyt...
Jaa-a. Täytyy sanoa, että minulle Pohjoiset kultit oli vaikea kirja. Fager ei väännä mitään rautalangasta, vaan antaa lukijalle tilaa muodostaa omia mielikuviaan. Tämä on toki hyväkin asia, mutta minä jäin kaipaamaan enemmän kuvailua ja tunnelmointia. Lukeminen oli hidasta ja kieli raskasta, vaikka näin jälkikäteen tuntuu että kerronta koostui lähinnä lyhyistä päälauseista.
Pohjoiset kultit ei edusta sellaista kauhukirjallisuutta, josta itse pidän, mutta ihan varmasti tämäkin kirja löytää tiensä sopivampien lukijoiden käsiin.
Pitkään aikaan ei ole tullut luettua novelleja, pitäisi kyllä. Kammoan itsekin hiukan tekstejä, joiden syvintä olemusta saa lapiolla kaivaa. Onhan toki hyvä, että lukija "laitetaan ajattelemaan", mutta kirjoittajalta vaaditaan myös siinä tapauksessa taitoa. Aiheeltaan tämä kyllä kuulostaa kiinnostavalta.
VastaaPoistaOmpas kansikuva jotenkin....kliseinen :D
Tämä on taas niitä kirjoja, joita ei halua jättää yöpöydälle etukansi ylöspäin ;D
VastaaPoistaDisa, testaa ihmeessä näitä novelleja, sillä voihan se olla että minä olen ainoa, joka sitä lapiota olisi tarvinnut avuksi syvimmän olemuksen selvittämiseen ;) Tykkään kyllä siitä, ettei kaikkea väännetä rautalangasta, mutta ei sitä aina jaksaisi liikoja miettiäkään.
VastaaPoistaVillasukka, Mun piti oikeasti käännellä tätä kansikuvaa piiloon lapsilta, vaikka enempi tuo naama taisi mua häiritä kuin niitä :)