Mia Vänskä: Musta kuu
Atena 2012, 295s.
Viime vuonna luin Mia Vänskän esikoisteoksen Saattaja, josta enimmäkseen pidin tietynlaisesta kliseisyydestä huolimatta. Musta kuu pääsikin lukulistalle heti kun sen kustantajan syyskuvastossa näin.
Keski-Suomalaisen järven rannalla, syrjässä kaikesta on pieni mökkikylä. Kovin ihmeellisiä nähtävyyksiä ei lomalaisille ole tarjolla, mutta lähistöllä on sentään ikivanha uhripaikka ja mukavia kävelypolkuja. Nelikymppinen Annukka suuntaa mökille yksin, mies ja poika ovat appivanhempien kanssa etelänmatkalla. Hänestä tuntuu ihanalta irtautua äidin ja vaimon rooleista, joihin hän ei ole koskaan tuntunut sopivan luonnostaan. Samaan mökkikylään saapuu myös iltapäivälehtien lööpeissä riepoteltu bändi, nuorta lempeään juhliva iäkäs pariskunta sekä isä nuoren tyttärensä kanssa.
Aluksi mökkikylän eristyneisyys tuntuu rentouttavalta, mutta pian metsä tuntuu muuttuvan. Linnut käyttäytyvät oudosti, kuu ilmestyy näkyviin omituisiin aikoihin ja siellä täällä näkyy omituisia, mustia perhosia. Menneisyys, myytit ja nykyisyys nivoutuvat toisiinsa piinaavalla tavalla.
Voi, miten minä pelkäsin tätä lukiessa! Oikeastaan olen tyytyväinen siihen, että kirjan alku ja epilogi ovat liiankin tuttuja tv-sarjoista ja elokuvista, sillä ne etäännyttivät sopivasti kirjan tapahtumista. Vänskä on selvästi kehittynyt kertojana, sillä (etenkin Saattajaan verrattuna) Musta kuu tuntuu sopivan hiotulta ja harkitulta kokonaisuudelta. Mitään en osannut jäädä kaipaamaan ja ylimääräiseksi koin oikeastaan vain kirjan aivan viimeiset kappaleet. Tunnelma oli inhottavan tiivis ja ahdistava, juuri oikeanlainen tällaiseen kirjaan. Hui.
Jos suunnittelet lähteväsi rentouttavalle mökkilomalle keskelle ei-mitään seuranasi ainoastaan kirjat, tätä ei ehkä kannata valita matkalukemiseksi. Tai ehkä tämä olisi siihen juuri omiaan ;)
Hmm. Vielä en ole Vänskään tutustunut, pelottavat kirjat kyllä kiinnostavat aina silloin tällöin. Tai en ole juuri sellaisia lukenut - siis että olisin oikeasti pelännyt. Äskettäin luin Gerritsen Jääkylmän, ja siinä tunnelma oli juuri oikealla tavalla hirveä. Toivottavasti Musta kuu tarjoaa minulle seuraavat pelkotilat:)
VastaaPoistaMinulla on Saattajakin vielä lukematta, tosin olen jo lainannut sen kirjastosta. Mahtavaa jos tämä on oikeasti pelottava :)
VastaaPoistaTässä oli tosiaan kyllä koko ajan sellainen kiihtyvä pelonsekainen jännitys päällä lukiessa ;)
VastaaPoistaSonja, uskoisin että Musta kuu tarjoaa vähintään jännitystä :)
VastaaPoistaVillasukka, Minua tämä ainakin pelotti, huomattavasti enemmän kuin Saattaja.
Susa, "Tunnelmointi" oli ihan täydellistä tässä!