Meidät kaikki on tehty liimasta

Marina Lewycka: Meidät kaikki on tehty liimasta

(We are all made of glue, 2009)

Sammakko 2011, 417s.

Suom. Arja Kantele

Meidät kaikki on tehty liimasta kulkeutui kotiin kirjastosta erikoisen nimen ja söpön kannen ansiosta. En ole lukenut kirjailijan aiempia teoksia, mutta takakansi väittää liima-kirjan jatkavan samalla hauskalla ja mukaansatempaavalla linjalla kuin edeltäjänsä.

Georgien mies on juuri muuttanut pois perheen yhteisestä kodista. Muuttoa on edeltänyt riita, joka käynnistyi hammasharjatelineestä. Topakkana naisena Georgie tilaa pihaansa jätelavan, jonne kaikki  miehen tavarat päätyvät. Jätelavan ansiosta Georgie tutustuu vanhaan Naomiin ja naisten välille kehkeytyy omalaatuinen ystävyys.

Naomi asuu kissalauman kanssa pahasti ränsistyneessä talossa, joka on aikoinaan ollut upea. Kun Naomi liukastuu kadulla ja loukkaa ranteensa, Georgie huomaa usean tahon kärkkyvän Naomin taloa. Lisäksi Naomilla on salaisuuksia, jotka paljastuvat vähitellen.

Kirja vilisee hauskoja ja erikoisia henkilöhahmoja, koomisia tilanteita ja nauroin ääneen monta kertaa. Toisaalta kirjassa on vähän tarpeettoman paljon politikointia. Tosin politikointi on väärä sana, mutta en keksi parempaakaan. Joka tapauksessa Israelin tilanne ja palestiinalaisten ja juutalaisten väliset konfliktit eivät sulautuneet tekstiin tarpeeksi hyvin minun makuuni. Teksti oli välillä hulvattoman rempseää ja välillä hyvin vakavaa ja tiedostavaa. Huomasin jo lukiessa, etten osaa kategorioida tätä kirjaa. Toisaalta tämä on viihdekirja, toisaalta ei todellakaan. Joka tapauksessa tykästyin Lewyckan tyyliin ja toivon, että saan luettua myös aiemmin suomennetut kirjat.

Muiden blogeista en onnistunut arvioita löytämään, vain pienen sivuhuomautuksen Zephyrin kirjanurkkauksesta.

Meidät kaikki on tehty liimasta saa kunnian avata Ikkunat auki Eurooppaan haasteen, johon muuten aion luokitella kirjat samalla logiikalla kuin maailmanvalloituksessakin eli kirjan tapahtumien sijainnin mukaan.