Meidät kaikki on tehty liimasta

Marina Lewycka: Meidät kaikki on tehty liimasta

(We are all made of glue, 2009)

Sammakko 2011, 417s.

Suom. Arja Kantele

Meidät kaikki on tehty liimasta kulkeutui kotiin kirjastosta erikoisen nimen ja söpön kannen ansiosta. En ole lukenut kirjailijan aiempia teoksia, mutta takakansi väittää liima-kirjan jatkavan samalla hauskalla ja mukaansatempaavalla linjalla kuin edeltäjänsä.

Georgien mies on juuri muuttanut pois perheen yhteisestä kodista. Muuttoa on edeltänyt riita, joka käynnistyi hammasharjatelineestä. Topakkana naisena Georgie tilaa pihaansa jätelavan, jonne kaikki  miehen tavarat päätyvät. Jätelavan ansiosta Georgie tutustuu vanhaan Naomiin ja naisten välille kehkeytyy omalaatuinen ystävyys.

Naomi asuu kissalauman kanssa pahasti ränsistyneessä talossa, joka on aikoinaan ollut upea. Kun Naomi liukastuu kadulla ja loukkaa ranteensa, Georgie huomaa usean tahon kärkkyvän Naomin taloa. Lisäksi Naomilla on salaisuuksia, jotka paljastuvat vähitellen.

Kirja vilisee hauskoja ja erikoisia henkilöhahmoja, koomisia tilanteita ja nauroin ääneen monta kertaa. Toisaalta kirjassa on vähän tarpeettoman paljon politikointia. Tosin politikointi on väärä sana, mutta en keksi parempaakaan. Joka tapauksessa Israelin tilanne ja palestiinalaisten ja juutalaisten väliset konfliktit eivät sulautuneet tekstiin tarpeeksi hyvin minun makuuni. Teksti oli välillä hulvattoman rempseää ja välillä hyvin vakavaa ja tiedostavaa. Huomasin jo lukiessa, etten osaa kategorioida tätä kirjaa. Toisaalta tämä on viihdekirja, toisaalta ei todellakaan. Joka tapauksessa tykästyin Lewyckan tyyliin ja toivon, että saan luettua myös aiemmin suomennetut kirjat.

Muiden blogeista en onnistunut arvioita löytämään, vain pienen sivuhuomautuksen Zephyrin kirjanurkkauksesta.

Meidät kaikki on tehty liimasta saa kunnian avata Ikkunat auki Eurooppaan haasteen, johon muuten aion luokitella kirjat samalla logiikalla kuin maailmanvalloituksessakin eli kirjan tapahtumien sijainnin mukaan.

Naapurit

Inna Patrakova: Naapurit

Helsinki-kirjat 2011, 190s.

Venäjänkielisestä käsikirjoituksesta suomentanut Eero Balk

Joskus on ihan hyvä hengittää hetki ennen kirjasta bloggaamista. Inna Patrakovan Naapurit olisi toissapäivänä saanut kuulla kunniansa, mutta tänään tuntuu, että olihan tämä ihan ok.

Leppäset saavat mökkinaapureikseen Saimaan rannalle ökyrikkaan venäläispariskunnan. Yhteistä kieltä ei ole, mutta sehän vain helpottaa etäisyyden pitämisessä ei-toivottuihin tulokkaisiin. Mitä omituisemmalta uusien naapureiden elo näyttää (ja mitä enemmän se yöunia häiritsee), sitä lähempänä oman mökin myyminen on.

Patrakova kirjoittaa humoristisesti ja nopealla temmolla, mutta kovin vähäiseksi kirjan sisältö silti jää. Olisin toivonut enemmän kulttuuristen eroavaisuuksien kuvaamista, väärinkäsityksiä ja ymmärryksen hetkiä. Nyt kaikki jäi liiankin pinnalliseksi. Kirjan puolivälin tienoilla en enää odottanut kirjalta mitään ja kirja sai muutenkin uuden suunnan. Loppupuoli olikin viihdyttävä ja vauhdikas kirjan alkupuolenkin edestä.

Naapurit on ihan hupainen kirja, jota voin suositella vaikka krapulapäivän lukemistoon. Tai jos muuten sattuu kaipaamaan kevyttä lukemista, joka ei vaadi liiemmin keskittymistä.

Naapureista ovat lukeneet myös anni.M ja Susa P.

Koko kadun kasvatti

Maeve Binchy: Koko kadun kasvatti (Minding Frankie)

WSOY 2011, 363s.

Suom. Eva Siikarla

Olen lukenut Maeve Binchyn suomennetun tuotannon kokonaan ja lasken Binchyn yhdeksi suosikkikirjailijoistani. Nyt on kuitenkin tullut aika myöntää, ettei kirjojen taso ole enää muutamaan vuoteen ollut yhtä korkea kuin ensimmäisten kohdalla.

Toisinaan kun lukee hyvän kirjan, sitä jää miettimään mitä näille hahmoille seuraavaksi tapahtuu ja toivoo, että pääsisi seuraamaan heidän elämäänsä pitemmälle. No, Binchyn kirjojen hahmojen kanssa tämä toive toteutuu. Samalla huomaa, että en minä nyt oikeastaan jaksaisi aina näistä lukea. Tätä kirjaa lukiessa tuntui, kuin olisin lukenut jotakin Emmerdalen kaltaista sarjaa, jossa vilisee keskeisiä hahmoja niin paljon, ettei keneenkään pääse kiintymään kovin paljon.

Takakansi väittää, että Koko kadun kasvatti on "Liikuttavan valloittava kertomus pienestä tytöstä, jonka elämä ankkuroituu kouralliseen hyväsydämisiä ihmisiä", mutta tosiasiassa tämä pieni tyttö, Frankie, jää täysin kadun muiden ihmisten varjoon.

Kirjassa kerrotaan niin monta toisiinsa kietoutuvaa tarinaa, etten pysynyt laskuissa. Joistakin ihmisistä olisin halunnut lukea enemmän (varsinkin Frankiesta), toiset olisin surutta jättänyt taustalle. Kirjaan mahtuu paljon epäuskottavuuksia ja ärsytyksiä. Siitä huolimatta Koko kadun kasvatti oli ihan kelvollinen ajanviete-/viihdekirja. Toivoisin kuitenkin, että seuraava kirja (mikäli sellainen on jossain vaiheessa tulossa) olisi täysin itsenäinen teos, jossa huomio ei turhaan kiinnittyisi vanhoihin tuttuihin hahmoihin.

Tämä kirja saa keskinkertaisuudestaan huolimatta kunnian täydentää Totally British -haastetta alakategoriassa Éirinn go Brách!.

Hyvää hömppää

Melissa Hill: Kirjeitä San Franciscosta (Please Forgive Me)

Tammi 2009, 415s.

Suom. Henna Kaarakainen

Voi miten virkistävää oli lukea pitkästä aikaa hömppäkirja! Vielä hauskempaa oli lukea tämä samaan aikaan kun aloitin katsomaan Rimakauhua ja rakkautta (ensimmäistä kertaa, mainittakoon). Jälkimmäinen on osoittautunut niin hyväksi sarjaksi, että huomasin jo lukiessa sekoittavani iloisesti kirjan ja tv-sarjan, joilla ei luonnollisestikaan ole keskenään mitään tekemistä. Lainasin tämän kirjastosta vahingossa, koska sekoitin irlantilaisen Melissa Hillin amerikkalaiseen Melissa Banksiin, jonka Nyt nappaa-kirjasta pidin aikoinaan kovasti.

Kirjassa Irlantilainen Leonie muuttaa San Franciscoon kertomatta asiasta edes parhaalle ystävälleen. Syy muuttoon selviää vähitellen kirjan edetessä, mutta toki tällaisen kirjan ollessa kyseessä tietää asiaan liittyvän hankalia ihmissuhteita. Leonie viihtyy uudessa kotikaupungissaan mainiosti, onhan hänellä viehättävä asunto, kiva työpaikka, ymmärtäväinen pomo ja naapuri, josta tulee Leonien hyvä ystävä. Muuttaessaan uuteen asuntoonsa Leonie löytää vaatekaapin ylähyllyltä puurasian, jossa on sellofaaniin pakattuna avaamattomia kirjeitä. Leonie ottaa tehtäväkseen toimittaa kirjeet perille, mikä osoittautuu hankalaksi, kun ei tiedä vastaanottajan nykyistä asuinpaikkaa.

En lue hirveän paljon hömppäkirjoja (chick lit ei oikein istu puheeseeni), mutta onneksi tartuin tähän. Kirjeitä San Franciscosta on mukavan moniulotteinen siinä mielessä, että siinä seurataan montaa eri tarinaa niin nykyisyydessä kuin menneessäkin. Eihän tämä mitään klassikkoainesta ole, mutta harvinaisen onnistunut hömppäkirja minun makuuni. Suomennostakin täytyy kehua sujuvuudesta.

Koska Totally British -haasteesta löytyy oma kategoria irlantilaisille kirjailijoille ja Irlantiin sijoittuville kirjoille, haluan välttämättä osallistua siihen tällä teoksella. Lukujonossa on jo valmiiksi - monen muun ohella - pari irlantilaiskirjailijoiden kirjaa, joten ehkä tämä uuden haastekategorian aloittaminen vauhdittaisi niiden lukemista.