Karoliina Timonen: Aika mennyt palaa
Tammi 2012, 279s.
Kirjavan kammarin emännän, Karoliina Timosen, esikoiskirja taitaa löytyä useimpien kirjabloggaajien lukulistalta. Tuntui jännittävältä tarttua kirjaan, jonka kirjoittaja tuntuu tutulta, vaikka en ole häntä koskaan tavannutkaan. Vähän myös hirvitti, sillä voisihan kirja ollakin ihan huono - ja miten siitä sitten kehtaisi blogissa kirjoittaa?
Aika mennyt palaa kertoo Klarissasta, joka muuttaa miehensä ja lastensa kanssa vuodeksi Bostoniin. Klarissa alkaa nähdä hämmästyttävän todentuntuisia unia juutalaisvainoja Amerikkaan paenneesta naisesta, Corinnesta. Näiden kahden naisen elämäntarinat tuntuvat kietoutuvan yhteen merkillisellä, miltei pelottavalla tavalla.
Aloin lukea tätä kirjaa, kun lapset lähtivät yllättäen serkkujen seuraksi mummilaan ja mies käymään kaverillaan. Ajattelin, että aloittelen vähän nyt kun on omaa aikaa. Tarina vei mukanaan todella nopeasti ja lyhyet kappaleet suorastaan pakottivat lukemaan vielä yhden pätkän. Ennen kuin huomasinkaan, olin jo puolivälissä ja toivoin, että perheen miesväki viipyisi reissuillaan vielä jonkin aikaa.
Pidin erityisen paljon Corinnen tarinasta, joka avautuu pikkuhiljaa. Klarissaan taas ärsyynnyin moneen otteeseen, luultavasti siksi että kuuden kotiäitivuoden jälkeen ja täysin "urattomana" minun oli vaikea asettua hänen asemaansa. Klarissan mies jäi harmillisen paljon taustalle, vaikka toisaalta hänen pienen roolinsa ymmärränkin. Lukeminen oli harvinaisen vaivatonta ja kerronta täyteläistä, sellaista että jäin kaipaamaan lisää. Paitsi että Aika mennyt palaa ei olisi voinut olla juurikaan tätä pidempi tuntumatta pitkitetyltä.
Tässä kirjassa oli muuten muutama juttu, joista tuli mieleen Agatha Christien Neiti Marplen viimeinen juttu. Tämä ei kuitenkaan häirinnyt, kuten ei sekään, että lukiessa huomasin välillä miettiväni, miten jokin lause on käännetty sujuvasti suomeksi. :)
En siis todellakaan pettynyt tähän kirjaan, vaan tykkäsin oikein kovasti.
Paljon samoja fiiliksiä meillä - minäkin ärsyynnyin Klarissaan monesa kohdassa, mutta eniten varmasti siksi, että tunnistin niin paljon itseäni :) Mutta vetävä romaani monella tapaa ja vaikea kirjoittaa tästä niin ettei paljastaisi liikaa :)
VastaaPoistaKiitos hyvästä arviosta, Maija! Olen ihan hämmentynyt siitä, miten hyvin kaikki kirjoitatte. Tarkoitan siis, että löydän omasta kirjastani uutta joka arvion myötä. Ja on tietysti ihanaa, miten pidetty tämä on ollut. <3
VastaaPoistaPiti tulla vielä lisäämään, että googlasin tuon Neiti Marplen viimeisen jutun ja tajusin, että olen nähnyt sen telkkarista joskus lapsena. Siitä on siis voinut hyvinkin jäädä itämään jotakin. :)
PoistaMaija, nimenomaan: Kirja oli sivumäärältään just napakymppi. Joskus erinomainenkin kirjailija putoaa siihen kuoppaan, että ahtaa kaiken yhteen kirjaan. Elämäni suurin pettymys tässä suhteessa on Shamsien Poltetut varjot, joka olisi ollut ilmestymisvuotensa ykkönen blogissani eli keskikohtaa, jossa oli sivukaupalla aivan kuin toisesta aiheesta ja vielä nin rankkaa ja sekavaa, että melkein kuolin. Alkukin oli rankka, mutta niin kaunis ja taiten tehty, että odotin tason kestävän finaaliin saakka.
VastaaPoistaKaroliinan kirja on hyvin elokuvamainen ja sopisi leffaksi tosi hyvin. Eikä olisi mitään pakotettua tyhjäkäyntiä missään vaiheessa.
anni.M, Olisin halunnut sanota tästä kirjasta paljon muutakin, mutta juonipaljastuksilta olisi silloin ollut hankala välttyä :)
VastaaPoistaKaroliina, Kiitos hyvästä kirjasta! :)
Leena, totta puhut, joskus kirja menettää osan hohdostaan pitkittämisen takia. Ja tästä kirjasta tosiaan saisi toimivan elokuvan!
Haa, sinäkin huomasit sen ruokasalin ovi -jutun :)
VastaaPoista