Katja Kettu: Kätilö
WSOY Äänikirjat 2011
Kesto: 10h 20min
Lukija: Eija Ahvo
Katja Ketun Kätilö meinasi jo jäädä minulta kokonaan lukematta. (Niin kuin se jäikin, koska nyt kuuntelin sen.) Pistin sen varaukseen ennen viime joulua ja sain kirjan käsiini joskus loppukeväällä, mutta en sitten päässyt muutamaa sivua pidemmälle. Luin väkisin eteenpäin, kunnes myönsin, etten tajunnut lukemastani mitään. Vein kirjan takaisin kirjastoon ja päätin odottaa parempaa lukuhetkeä.
Jokin aika sitten kyselin kirjabloggaajakollegoilta vinkkejä laadukkaista kotimaisista äänikirjoista ja muiden ohella tämä Kätilö sai kehuja. Sattumalta se oli kirjastossa paikalla, joten ei muuta kuin äänikirja kotiin, kuulokkeet korville, virkkuuprojekti syliin ja kuuntelemaan.
Onneksi sain aloittaa kuuntelemisen ihan omassa rauhassa. Talon miesväki oli jälleen kerran omilla reissuillaan ja sain syventyä kirjan kuunteluun yhdeltä istumalta kolmen levyn verran. Kirjan henkilöt ehtivät siinä ajassa tulla tutuiksi, samoin kieli. Ahvon ääni sopi tähän tarinaan kuin nakutettu, lisäksi hän eläytyi lukemaansa juuri sopivasti - ei liikaa, ei liian vähän.
Kätilö, Villisilmä, on kyläläisten välttelemä vanhapiika, joka on päätynyt kätilöksi vähän vahingossa. Eräässä synnytyksessä avustaessaan Villisilmä tapaa saksalaisen upseerin Johan (Johannes) Angelhurstin ja rakastuu hetkessä. Eletään jatko- ja Lapin sodan aikaa ja Villisilmä hankkiutuu töihin saksalaisten leiriin ollakseen lähellä Johannesta.
Tarina on rankka, raskas, karu. Kieli on ronskia ja rajua, välillä tuntui että vähän liikaakin lueteltiin nimittelysanoja yms. Kielenkäyttöönkin kuitenkin tottui ja turtui jossain määrin niin, että pystyin keskittymään Villisilmän ja Johanneksen tarinaan.
Kokonaisuutena Kätilöstä jäi ristiriitainen olo. Ymmärrän hyvin, miksi tämä kirja on monelle ollut huikea kokemus. Samaan aikaan ymmärrän myös ne vastakkaiset mielipiteet vallan mainiosti. Itse jäin sinne keskivaiheille: hieno kirja, joka herätti monenlaisia tunteita. Minulle Kätilön kuunteleminen oli tavallaan vaikeaa siksi, että vasta muutama kuukausi sitten kuulin meidän mummun työskennelleen sota-aikaan saksalaisten palveluksessa. Väistämättä tulin miettineeksi, joutuiko mummukin näkemään samoja asioita kuin Kätilö, vai selvisikö vähemmällä? Toivon, että selvisi.
Minulle Kätilö on kirja, jonka haluan samaan aikaan muistaa pitkään ja unohtaa mahdollisimman pian. Sitä voitaneen pitää vahvan kirjan merkkinä.
Onnea menestyksekkäästä tietokoneenkorjausoperaatiosta! ;)
VastaaPoistaMinulla on Kätilö edelleen lukematta. Pöydänkulmalta se on katsellut pitkään, siitä saakka kun sen viime vuoden loppupuolella itselleni ostin. Jokin pidättelee tarttumasta, en tiedä mikä. Ehkä pelkään, etten pidä, vaikka kaikkien edellytysten pitäisi olla sen puolella, että tämä on minun kirjani. Ei kai se selviä kuin itse lukemalla. ;)
Eija Ahvo onkin varmasti todella hyvä lukija!
VastaaPoistaOlen Kätilön suhteen aika lailla samaa samaa mieltä kanssasi. Pidin kyllä kirjasta ja tunnistan sen ansiot, mutta en ollut kirjaa lukiessani mitenkään erityisen haltioitunut.
Joskus on minullakin ollut läheltä piti -tilanteita yhdistelmällä tietokone ja kahvimuki... Mutta kun aina ei malta erottaa tuota yhdessä niin riskialtista kaksikkoa ;)
VastaaPoistaSaankohan tämän vuoden puolella luettua Kätilön, se on ollut jo aika kauan vanhemmiltani lainassa... Pikkuisen on jo poltellut, joten ehkäpä piakkoin (tai sitten ei).
Minä olen edelleen vankasti sitä mieltä, että Kätilö on klassikkoainesta. Luin JA kuuntelin, olin vaikuttunut kummallakin kerralla. Mutta ymmärrän toisaalta loistavasti, ettei tämäkään kaikkiin tee yhtä vahvaa vaikutusta. Ehkä olen jotenkin tällaisen rajun ja raa'an ystävä enemmän? Mitäköhän se kertoo minusta?
VastaaPoistaSuketus, kiitos! Miehelle on asetettu nyt tiukka kielto kuljettaa minkään valtakunnan juomia tietokoneen lähettyville :) Onnea matkaan Kätilön lukemisen kanssa!
VastaaPoistaKatja, Mikäli äänikirjaintoni jatkuu, aion kyllä etsiä jotain muutakin Ahvon lukemaa kuunneltavaa. Äärimmäisen miellyttävä ääni.
Villasukka, Minä olen lapsesta asti ehdollistunut lukemaan samaan aikaan kun syön/juon jotakin, joten mulla vaaravyöhykkeellä ovat useimmiten Aku Ankat :)
Suosittelen odottamaan Kätilön kanssa juuri oikeaa hetkeä, väkisin ei varmasti kannata yrittää.
Kirsi, on tämä teos ehdottomasti ainakin sen verran erilainen kerronnaltaan ja aiheeltaankin, että en pistä vastaan jos sen klassikoksi haluaa laskea. Mutta eihän kaikki klassikotkaan kaikille niitä parhaita lukukokemuksia ole :)