Stephen King: The Wind Through the Keyhole, A Dark Tower Novel
Hodder & Stoughton 2012, 335s.
"Those were good years, but as we know - from stories and from life - the good years never last long."
Joskus blogitaipaleeni alussa kerroin, että Musta torni on paras koskaan lukemani sarja. Hitaasti käynnistyvä, mutta mielettömän hieno tarina, jonka soisi mahdollisimman monen lukevan. Jännitinkin suuresti The Wind Through the Keyholen lukemista, koska ennakkotietojen vuoksi tiesin sen sijoittuvan sarjan neljännen ja viidennen osan väliin. Eräänlainen Musta torni 4.5 siis. Onneksi King toteaa jo alkusanoissa, että tämä kirja toimii vallan mainiosti myös yksittäisenä kirjana, jonka voisi hyvin lukea myös sellainen, joka ei ole Mustaa tornia lukenut. Eikä tämä tarina myöskään kärsi, vaikka sarja olisi jo entuudestaan tuttu.
Revolverimies Roland on ka-tetinsä kanssa matkalla Callaan, kun hyytävä myrsky alkaa lähestyä. Seurue löytää suojan hylätyn kylän ainoasta kivirakennuksesta ja jäätävän tuulen riehuessa ulkona Roland alkaa kertoaa tarinaa. Ollessaan vielä nuori poika Roland ja hänen ystävänsä Jamie lähetetään erääseen kylään selvittämään raakoja surmia. Isänsä menettänyt nuori poika, Bill, on nähnyt vilauksen syyllisestä The Skin-manistä ja lohduttaakseen lasta Roland kertoo tälle ikiaikaisen tarinan The Wind Through the Keyhole.
Varsin näppärästi King on siis saanut samoihin kansiin tarinan tarinansisäiseen tarinaan. Joskin on todettava, ettei "nykyhetken" kehyskertomus ole oikeastaan muuta kuin puitteet noiden kahden muun tarinan kertomiselle. Kokonaisuutena The Wind Through the Keyhole on hieno lukukokemus, sillä mielestäni King on parhaillaan juuri tällaisten takaumien/muistojen kertojana. Hivenen haastetta toi Keskimaan sanasto, joka ei ole kauhean hyvässä muistissa, etenkään englanniksi.
Mutta ette ikinä arvaa, mikä tämän kirjan kanssa oli haastavinta! Minäpä kerron: Stephen Fry ja isosiskon lausahdus. Tulin nimittäin tuskailleeksi siskolle puhelimessä Fryn Moab is my Washpotin lukemisen hitautta ja sisko kertoi omasta haasteestaan: englanniksi lukiessaan hänen täytyy lukea lauseet kahdesti; ensin tavallisesti ja sitten toiseen kertaan "sillä lailla kuin Stephen Fry sen lukisi". Voi hyvänen aika! Koska tätä kirjaa aloitellessa jo kuuntelin Fryn äänikirjaa, tarttui tuo tuplalukeminen minuunkin. Kingiä Fryn äänellä. Ei maailman huonoin yhdistelmä, mutta siinä vaiheessa kun Revolverimies alkoi päässäni muistuttaa ulkonäöllisestikin Fryta, alkoi jo vähän pelottaa. :)
Mahtavuutta! Minä olen myös täsmälleen samaa mieltä, että Musta Torni on paras kirjasarja ever ja olen innosta hytkyen odottanut The Wind Through the Keyholen suomennosta. Kuinkahan kauan joudun vielä odottamaan, itse luen mieluummin aina suomeksi kirjat, vaikka englantini on hyvä. Hah, hyvä tuo Fry-juttu! =D
VastaaPoistaToivottavasti tämä suomennetaan PIAN! Syöksyn riemusta kiljuen ostoksille <3 (Enkä odota, että kirjat loppuvat kaupoista ja joudun metsästämään niitä milloin mistäkin kuten olen tehnyt muiden sarjan osien kohdalla... Enää puuttuu Musta torni VII ja tietenkin tämä uusi.)
VastaaPoistaParas sarja totta tosiaan :)
Mä yritin, todella yritin ja halusin. Siis aloittaa Musta torni-sarja mutta se jäi ensimmäiseen osaan. Kingillä on onneksi muita hyviä klassikoista joita jaksaa lukea..
VastaaPoistaIrene K, Olisikohan liian aikaista odottaa tätä suomennettuna vuonna 2014? Tänä vuonna on ilmestynyt yksi suomennos ja olettaisin, että seuraavaksi vuorossa olisi se 11/22/63 :) Minäkin aion lukea tämän myös suomeksi, mutta en malttanut odotella käännökseen asti.
VastaaPoistaVillasukka, Kyllä ehdottomasti kannattaa hankkia tuoreeltaan, ettei jää kokoelmaan aukkoja!
Artsi, Ymmärrän sinua harmittavan hyvin. Itse taistelin kaksi ekaa osaa hampaat irvessä, mutta sitten tempauduin tarinan vietäväksi niin että loput osat piti saada lukea mahdollisimman pian. Jos koko sarjan lukeminen tuntuu mahdottomalta, niin suosittelen kokeilemaan kuitenkin neljättä osaa, jonka uskon toimivan hyvin myös itsenäisenä teoksena.