Sirpa Kähkönen: Hietakehto
Otava 2012, 336s.
Viime kesänä luin melko tiiviiseen tahtiin Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan viisi ensimmäistä osaa. Kolmesta ensimmäisestä pidin valtavan paljon, seuraavat kaksi jättivät tympeän olon, kun suosikkihahmoni Anna Tuomi jäi niin vähälle huomiolle uusien henkilöiden vallatessa tilaa itselleen. Hietakehdon olin ajatellut lukea vasta joskus pitkän ajan kuluttua, mutta kun se niin kauniisti minua kutsui kirjaston uutuushyllystä, niin nappasin mukaani ja luin.
Parin edellisen kirjan perusteella osasin asennoitua siihen, ettei Anna Tuomi perheineen ole muita suuremmassa roolissa. (Vähän niin kuin kai Salatuissa elämissä nykyään: tuskin on Taalasmaan Seppo enää niitä seuratuimpia hahmoja. Tai mistä minä tiedän, kun en ole muutamaan vuoteen sarjaa seurannut, mutta olettaisin näin...) Ennakkoasenne näköjään vaikutti paljon, sillä tällä kertaa en harmistunut kirjan lukuisista muista henkilöistä, vaan osasin keskittyä hyvästä kirjasta nauttimiseen.
Kähkösen kerronta on niin sulavaa ja vaivatonta, että kirjan tapahtumiin on helppo heittäytyä mukaan. Hietakehdossa kuvataan muutamaa vuoden 1943 elokuista päivää Selma Kelon huvilalla, Kesäkalliossa. Huvilalla ovat kesää viettäneet - ahkerasti uurastaen - monet aiemmista kirjoista tutut henkilöt. Aikuiset yrittävät edes hetkittäin nauttia kauniista kesästä, vaikka sota ja kaikki muut huolet ovat jatkuvasti mielessä. Lapset viettävät näennäisesti leppoisaa kesää, mutta sota on monin tavoin mukana leikeissä.
Hietakehdosta voisi kertoa pitkät pätkät, sillä henkilöitä on paljon ja jokaiselle tapahtuu jotakin. Mutta en halua, sillä liika tieto pilaisi lukemisenilon muilta. Pidin tästä kirjasta paljon, enkä varmasti ole ainoa, joka jää odottelemaan mahdollista jatkoa.
<3
VastaaPoistaKähkönen on meidän kirjastossa vierailulla parin viikon kuluttua. Aion ehdottomasti olla paikalla.
Kiva Maija, kun pidit kirjasta. Minustakin se oli ihana. Varmasti tuo sinun asenteen muutoksesi vaikutti paljon lukukokemukseen, tiesit vähän mitä odottaa. Jatkoa odotellaan vesi kielellä :)
VastaaPoistaUnni, voi, tulisipa Kähkönen meidänkin kirjastoon!
VastaaPoistaJaana, uskon itsekin, että asennemuutos oli nyt ratkaiseva. Jos olisin jälleen odotellut Tuomi-keskeisyyttä, niin pettymyshän Hietakehto olisi ollut.
Enpä tiennyt, että sarja muuttuu neljännessä osassa vähemmän Tuomi-keskeiseksi (olen lukenut vasta kaksi ensimmäistä osaa). Mutta hyvä tietää, että osaan asennoitua, kuten sinäkin :). Pikku hiljaa luen sarjaa eteenpäin...
VastaaPoistaOlen säästelemässä tätä joululoman helmeksi, sen verran hyvää hyvää uskallan aiempien teosten ja muiden arvioiden perusteella odottaa.
VastaaPoista