John Irving: Vapauttakaa karhut!
(Setting Free the Bears, 1968)
Tammi 2012, 405s.
Suom. Kristiina Rikman
John Irving on yksi suosikkikirjailijoistani, vaikka en kaikkia hänen kirjojaan olekaan (vielä) lukenut. Garpin maailma on ehdottomasti yksi parhaista kirjoista ikinä ja rakastan myös siitä tehtyä elokuvaa. Vapauttakaa karhut! on Irvingin esikoisteos, josta kyllä tunnistaa kirjailijan omintakeisen tyylin, mutta jota lukiessa käy useammankin kerran mielessä, että vanhempi Irving olisi osannut pukea asiat ja tilanteet sanoiksi huomattavasti paremmin.
Vapauttakaa karhut! kertoo kahden vastikään toisiinsa tutustuneen nuoren miehen moottoripyöräretkestä Itävallan halki. Mitään tarkkoja matkasuunnitelmia Siggy ja Graaf eivät tee, sillä onhan jo pelkkä matkanteko, kalastaminen ja taivasalla makuupusseissa nukkuminen upea elämys. Ennen Wienistä lähtemistä pojat pistäytyvät Hietzingin eläintarhaan, mutta käynti jää kalvamaan erityisesti Siggyn mieltä. Eikö noiden uljaiden eläinten olisi paljon parempi olla, jos ne pääsisivät vapauteen?
Kirja on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa kertoo tuosta eläintarhareissusta sekä päämäärättömästä moottoripyörämatkailusta. Toinen osa koostuu Siggyn muistikirjaansa tekemistä merkinnöistä ja viimeisessä osassa ollaan jälleen eläintarhassa. Etenkin tuo keskimmäinen osuus, jossa kerrotaan mm. Siggyn ja hänen perheensä historiasta on monipuolinen ja täyteläinen, mutta myös hiukan raskasta luettavaa. Siggy on omituinen heppu enkä minä oikein oppinut pitämään hänestä, joten ehkä jopa hiukan turhauduin lukemaan hänestä ja hänen sukunsa vaiheista niin pitkästi. Toisaalta taas oli "virkistävää" lukea toisesta maailmansodasta sellainen tarina, jossa natsit ja juutalaiset eivät ole pääosassa.
Kokonaisuutena Vapauttakaa karhut! on ihan hyvä teos, mutta Lumiomenan Katjan tavoin minäkään en suosittele sitä kenellekään ensimmäiseksi Irvingiksi. Mikäli olisin parikymppinen nuorimies, eikä minulla olisi kirjailijasta ennakkokäsityksiä (=suuria odotuksia), olisin saattanut pitää tästä kirjasta huomattavasti enemmän. Näin päälle kolmekymppisenä perheenäitinä koin Siggyn ja Graafin päämäärättömyyden ja koheltamisen hiukan rasittavana.
Tosiaan olemme hyvin samoilla linjoilla tämän suhteen. Vapauttakaa karhut on mainio kirja, mutta Irving on sittemmin kirjoittanut niin paljon parempia romaaneja. Mutta meille Irving-faneille tämä on must. Hienoa, että kirja suomennettiin. :)
VastaaPoistaKatja, tämän suomentaminen on todellakin hieno juttu! Mutta kuten sanoit, Irving on kirjoittanut paljon parempiakin romaaneja, joten Vapauttakaa karhut joutuu kohtaamaan vähän epäreilua vertailua niihin.
VastaaPoistaJospa saisin arviosta kipinän tarttumaan hyllyssä odottavaan Kaikki isäni hotellit. Ameriikan suuria kertojia ehrottomasti.
VastaaPoistaArtsi, Kaikki isäni hotellit ansaitsee tulla luetuksi! Vaikka se ei mielestäni vedä vertoja Garpin maailmalle, niin siinä Irving on jo kertojana erittäin vahva.
VastaaPoistaMiulla on tämä ollut pari viikkoa luettavana. On jotenkin hidasta, on. Mutta aion taistella kirjan loppuun!
VastaaPoistaUnni, hiljaa hyvä tulee :) (tai sitten ei, mutta luettua ainakin ;) )
VastaaPoista