sunnuntai 14. lokakuuta 2012

keskittymisvaikeuksia

Syksy.
En ole tippaakaan syysihminen, vaikka olenkin syntynyt syyskuussa. (Olen kyllä vielä vähemmän talvi-ihminen, mutta valitan sitä vasta sitten talvella.) Syksyllä on märkää ja koleaa ja pimeää, lyhyesti sanoen äärimmäisen otolliset olosuhteet kaikenlaiselle ankeilulle ja synkistelylle.

Toisaalta syksyisin ilmestyy uusia kirjoja kiihtyvällä tahdilla ja ulkoilulle epäsuotuisat sääolosuhteet rohkaisevat lukemisen pariin. (Hah! Ihan kuin muka muutenkaan ulkoilisin! :D ) Mutta joskus se runsaudenpula tuo uusia haasteita, kuten minulle nyt. Varsinkin kun myös vanhemmissa kirjoissa riittää niitä houkuttelevia tapauksia. Kirjoja on haalittu niin kirjastosta kuin kirjakaupoistakin, mutta en osaa keskittyä mihinkään! Aloittanut olen vaikka kuinka montaa kirjaa, mutta sisäinen hötkyilijäni ei kerta kaikkiaan rauhoitu. Tuskallista!


Jenny Lawson: Let's Pretend This Never Happened (A Mostly True Memoir)
- Tämän on pakko olla hauska :)

Elizabeth Crane: We Only Know So Much
- Kiinnostuin kirjailijasta Liinan ansiosta, mutta koska tuota Liinan esittelemää novellikokoelmaa on ollut vaikea löytää mistään, ajattelin aloittaa tällä.

Annika Eräpuro: Eve Ilves Espanjassa
- Yhteinen lukuprojekti pojan kanssa.

Anders Fager: Pohjoiset kultit
- Pohjoismaisia kauhutarinoita!

Stephen Fry in America
- Stephen Fry kaipaa perusteluja yhtä vähän kuin Eric Northman.

Mike Bender & Doug Chernack: Awkward Family Photos sekä Awkward Family Pet Photos
- Hihittelyn tarpeeseen hassuja potretteja.

Sari Savikko: Pienten pukimet
- Koitan kuvitella, että ehtisin kutoa vauvalle jonkun herttaisen 50-lukua henkivän villa-asun. Todennäköisesti en ehdi, mutta ainahan sitä haaveilla saa.



Alexander McCall Smith: The Saturday Big Tent Wedding Party
- Mma Ramotswea on hyvä olla varalla, jos haluaa rentoutua.

Sarah Winman: Kani nimeltä Jumala
- Jokin tässä kiehtoo kovasti, ihan kansikuvaa myöten.

Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi
- Tämä on ehtinyt kerätä rutkasti kehuja, mutta Minnan teksti sai vakuuttuneeksi siitä, että tämä on yksinkertaisesti pakko lukea.

Marina Lewycka: Traktorien lyhyt historia ukrainaksi
- Jos kirjalla on hauska nimi, niin ehkä sisältökin on viihdyttävää.

David Nicholls: Kaikki peliin
- No kun Sinä päivänäkin oli hyvä.

Joyce Carol Oates: Sisareni, rakkaani
- Oatesilta olen lukenut vain Kosto: rakkaustarinan, mutta haluan kovasti lukea lisää.

Eli lukemista on tosiaan käden ulottuvilla vaikka muille jakaa. (Mutta en tietenkään jaa! Nämä kaikki on minun! Ainakin siihen asti, kun kirjastosta sanotaan että nyt riittää...)

Lukuhaasteetkaan eivät etene yhtään mihinkään ja silti haaveilen lukudiplomin suorittamisesta, kun hdcanis alkoi sellaista haastetta isännöidä. Pitäisi vain ensin malttaa keskittyä sen verran, että saisin valittua yhden luokkatason.

8 kommenttia:

  1. Samaa keskittymisvaikeutta on ollut täälläkin... Mulla on monta kirjaa kesken, mutta harvasta tulee valmista :)

    VastaaPoista
  2. Mun syksyä piristää aina se, että tykkään suunnattomasti syysvermeistäni (kevyitä kaulaliinoja ja erilaisia kynsikkäitä/sormikkaita löytyy sen viidessä värissä -- melkein). Lisäksi ostan kynttilöitä ja poltan niitä iltaisin, ei oo yhtään surku olo! Suosittelen molempia toimia, jos kesävaatteiden pois pakkaaminen ja iltojen pimeneminen saa nenän nyrpistymään harmista. :D

    Ja kirjapinosi näyttävät ihan mahtavilta! Noista haluaisin lukea melkein kaikki itsekin. :D Stephen Fry on aina yhtä ihana.

    VastaaPoista
  3. Hauska postaus :D Hötkyily iskee epäsäännöllisen säännllisesti. Minulla on nyt Oatesin kirjan jälkeen ollut vaikeuksia niin ikään hypätä tarinan vietäväksi. Joskus vaikuttava kirja saa tämän tilan aikaan. Siitäkin huolimatta, että olen syksyihminen ja sytyttelen iltoihin kynttilöitä. (Tosin kohta se alkaa nurinakausi minullakin, kun marraskuu, tuo kuukausista karmivin, koittaa.)

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoisia kirjoja sinulla on pinoissasi!

    Minullakin on vähän samaa levottomuutta - mutta vain vähän:) Yleensä luen aina yhtä kirjaa kerrallaan, sillä haluan keskittyä yhteen maailmaan kunnolla. Kuinka ollakaan eilen minulla oli vielä kolme kirjaa kesken samaan aikaan. (Nyt on enää kaksi.)

    Niin, minäkään en ole syksyihminen. Tai tykkään niistä kuulaan kirpeistä aurinkoisista päivistä, jollainen täällä tänään muuten on, mutta vihaan synkkää, harmaata ja märkää.

    VastaaPoista
  5. Maria, Se kai se eniten turhauttaakin, kun mitään kirjaa ei saa loppuun asti :) Tai varmasti lopulta saa, mutta kun on tottunut vähän ripeämpään ja yhtenäisempään lukutahtiin...

    Maukka, Mulle alkaa olla liikkuminenkin niin haastavaa, ettei uudet syyssormikkaat paljon piristäneet, vaikka sellaiset sainkin hankittua :D Ja ehkä tämä syksy tuntuu siksikin niin tuskaisalta, kun kesä oli vilpoinen ja lyhyt.

    Valkoinen kirahvi, marraskuu on kyllä syys-lokakuuta pahempi, koska silloin on jo ihan varmasti vähintään yöpakkasia ja kylmyys saavuttaa uuden asteen :/ Mutta silloin saa kyllä jo aloitella jouluvalmisteluita, mikä on aina piristävää :)

    Tintti, Aurinkoiset päivät on kivoja, paitsi silloin jos sattuu katselemaan ulos ikkunasta, joka kaipaisi kipeästi pesua... Mulla on useinkin pari kirjaa kesken, mutta normaalisti pystyn nauttimaan lukemisesta niinkin. Nyt vouhkaan ihan liian monen kirjan kanssa yhtä aikaa...

    VastaaPoista
  6. Minäkään en ole pätkääkään syksy- saatika talvi-ihminen. Marraskuu erityisesti on kuukausista ankein!

    Hirveän mielenkiintoisia kirjoja sinulla on luvassa! Kani nimeltä jumala tulee varmasti olemaan vuoteni paras kirja. Ja oi, Mma Ramotswe, en ole lukenut sarjaa pitkään aikaan, joten ensi kirjastokäynnillä on pakko lainata seuraava osa!

    Minullakin lukupino uhkaavasti kasvaa eikä hidas lukutahti opiskelukiireiden vuoksi yhtään auta sitä pienenemään. En tiedä, onko minulla juuri yhtään enempää aikaa kirjoille tulevalla perioditauollakaan :(

    VastaaPoista
  7. Minä olen syysihminen, vaikka olenkin syntynyt talvella. Lehtikasat ja vesisade, pikkupakkaset ja huurteinen nurmikko. Villasukat, kirja ja kynttilät, no joo ja suklaa tai muut herkut ;) Ah...

    En meinannut huomata tuota Kani nimeltä jumala (<3) kirjaa, kun kansi on tuollainen tumma. Minun versiossani (irralliset kansipaperit) kirjan selkä on kuin Marianne-karkki :) Toivottavasti luet ja ihastut!

    VastaaPoista
  8. Laura, Mun odotukset tuon kani-kirjan suhteen nousee koko ajan :) Mutta sitä suuremmalla syyllä odotan vähän parempaa lukuhetkeä, etten hötkyilyllä pilaa hyvää kirjaa.

    Villasukka, No okei, suklaa on syksyllä ja talvella erityisen hyvää :D

    VastaaPoista