Sarah Winman: Kani nimeltä jumala
(When God Was a Rabbit, 2011)
Tammi 2012, 324s.
Suom. Aleksi Milonoff
Tätä kirjaa luin pitkään ja hartaasti. Olisin halunnut ahmia sen kerralla tai ainakin suurempina suupaloina, mutta lukuolosuhteet eivät ole tällä hetkellä ihanteelliset. (Lasketun ajan lähestyessä keskittymiskykyni heikkenee kaiken aikaa. Lisäksi olo on niin tukala, että mieluummin synnyttäisin kuin lukisin, joten on oikeastaan epäreilua kirjoja kohtaan edes yrittää lukea juuri nyt...) Mutta asiaan. Kani nimeltä jumala on ihana kirja. Pidän lapsikertojista, kasvukertomuksista, omituisista perheistä ja erikoisista ihmisistä ja kaikkia näitä tästä kirjasta löytyy. Runsaasti.
Juonta en lähde kuvaamaan, koska saattaisin innostua kertomaan liikaa ja se nyt ei ole kenenkään etu. (Täältä Saran blogista löytyy sopivasti juonikuvausta pahimpaan tiedonjanoon.) Keskityn siis kehumaan ja ylistämään Winmanin kertojantaitoja ja kykyä ujuttaa tarinaan todellisia tapahtumia saumattomasti, mikä tekee tarinasta ja sen henkilöistä lukijalle vieläkin todellisempia. Kirjan henkilöt ovat ihania, sympaattisia ja aitoja, mutta myös kadehdittavalla tavalla omia itsejään. Lukiessa tuli moneen kertaan sellainen olo, kuin olisin lukenut uutta versiota Garpin maailmasta tai Kaikista isäni hotelleista. Naispuolinen John Irving onkin tervetullut lisä hyvien kirjailijoiden listalle.
Huomaan, että en osaa keskittyä edes tämän blogitekstin kirjoittamiseen. Pystyn kuitenkin suosittelemaan Kania nimeltä jumala äärimmäisen lämpimästi. Ei liian kevyttä, vaan sellaista ihanteellista lukemista. Jos ette minua usko, niin uskokaa Villasukkaa kirjahyllyssä, jonka mielestä Kani nimeltä jumala on huikea kirja.
Minäkin pidin tästä. En täysin lumoutunut, mutta löysin peribrittiläisen ja silti niin irvingmäisen tarinan. Yksi syksyn kirjayllätyksistä!
VastaaPoistaIhanaa, että sinäkin pidit :) Tämä on kirja, jonka olisi suonut jatkua loputtomiin.
VastaaPoistaTämä on lukulistallani ja odotan innolla! Kuulostaa todella hyvältä.
VastaaPoistaSyöksyin heti lukemaan arviosi :)
VastaaPoistaIhanaa, että tämä huikea (kiitos linkityksestä!) kirja saa lisää blogisavuja <3
Pakko lukea Irvingiä, jos Winmanin kerronnassa kerran on irvingmäisiä piirteitä...
Voimia loppuraskauteen ja h-hetkeen :)
Katja, Minun oli välillä vaikea käsittää, ettei (kaikki) tapahtumat sijoittuneet yhdysvaltoihin, kun se Irving kummitteli ajatuksissa koko ajan :)
VastaaPoistaLaura, Totta! Sivumääräänsä nähden tässä kirjassa kyllä olikin jo hurjasti sisältöä.
Elma Ilona, Toivon kovasti, että tämä on myös sinun kirjasi!
Villasukka, Suosittelen Irvingiä erittäin lämpimästi - Garpin maailma on oma suosikkini häneltä. Ja kiitos, voimia (ja lisää hermoja) tässä varmasti tarvitaan :)
Minulla on oikein ongelma lapsikertojien suhteen. Tosin Oatesin Sisareni, rakkaani sujui, mutta usein kierrän lapsikertojakirjat kaukaa. Ne vain eivät sytytä. Olen huomannut, että tämä kirja on ollut blogisuosikki...ehkä pitäisi yrittää.
VastaaPoistaMinäkin olen lisännyt tämän lukulistalleni. On hauskaa, kun en tiedä kirjasta YHTÄÄN MITÄÄN. Kaikista arvioista olen poiminut ylistyssanoja, mutta juonesta ei ole mitään tietoa. Hauskaa:)
VastaaPoistaLeena, tässä kirjassa on niin paljon irvingmäisiä elementtejä, että voisit hyvinkin pitää tästä - alkuouoliskon lapsikertojasta huolimatta!
VastaaPoistaSonja, Suosittelenkin pysymään juonen suhteen pimennossa :) Parasta on, kun kirja saa itse kertoa tarinansa.