tiistai 18. joulukuuta 2012

My Point... And I Do Have One

Ellen DeGeneres: My Point... And I Do Have One
Bantam Books 1996, 211s.

Joskus kirjan ostamiseen riittää se, että kirjailija on hauska. Tilasin tämän Ellen DeGeneresin ensimmäisen kirjan yhdellä sulavalla klikkauksella, vaivautumatta lainkaan ottamaan selvää siitä, millaisesta kirjasta on kyse. My Point... And I Do Have One on kokoelma humoristisia juttuja, joista osaa voisi luonnehtia pakinoiksi. Aiheita riittää lapsuudesta hissikäyttäytymiseen, metsästämisestä ennustajalla käyntiin.

Heti ensimmäisillä sivuilla tein seuraavan, varsin miellyttävän havainnon: Ellen DeGeneres on minulle naisversio Stephen Frysta! Tai ihan vain Stephen Frysta seuraava, jos pitäisi laittaa järjestykseen kuuluisuuksia sen mukaan, kenen puhetta mieluiten kuuntelisi. Lukiessani kuulin koko ajan DeGeneresin äänen ja näin (tai ainakin kuvittelin näkeväni) hänen ilmeensä ja eleensä. Ilmeisesti tämä oli vain hyvä juttu, sillä Goodreadsin arvosteluissa mainitaan aika usein, ettei se mikä toimii stand uppina toimi tekstinä. Mutta minusta toimi. Ehkä se vain vaatii vähän ylimääräistä kuvittelemista. Ja kyllä tämän lukeminen muistuttikin paljon enemmän stand up-keikan katsomista kuin lukemista.

Tämän kirjan kanssa oli hauskaa ja olenkin jo vilkuillut DeGeneresin muita kirjoja nettikaupassa. Ehkäpä klikkaan nekin ostoskoriin jossain vaiheessa.

Lopuksi pieni pätkä luvusta ellen's wild kingdom or... you can put high heels on a poodle, but that won't make it a hooker:

Anyway, so I'm enjoying my Mueslix (that may be an exaggeration - let's just say I was eating my Mueslix), when suddenly I hear some kind of noise. Since I'm alone in the middle of the woods, I'm a little bit scared. But I gather my courage, look up, and... Awww, how cute! Only ten feet away from where I'm sitting there's a family of deer drinking from a little, babbling brook thing (I'm not sure of the technical outdoorsy term). Just the mother, father, and two little baby deer lit by the reddish glow of the setting sun. It was so beautiful, so perfect, so wonderful, and I thought, "Oh, I wish I had a gun."


5 kommenttia:

  1. Ellen DeGeneresin persoonassa on jotain valloittavaa. Lähes aina jos kanavasurffaillessa osun hänen ohjelmaansa jään sitä katsomaan. Hauska nainen ja ainakin tuon sitaatin perusteella toimii myös luettuna :)

    VastaaPoista
  2. Olen kullut että kirja on vallan mainio!

    VastaaPoista
  3. Nauroin hieman nolona tuossa lopussa, koska hauskaa ja kamalaa. Mahtavan kuuloinen kirja, pitänee lukea jos vielä kerran Fryta muistuttaa!

    VastaaPoista
  4. Siis mitä, kuka on Stephen Fry? Olen ilmeisesti missannut jotain hyvää?

    VastaaPoista
  5. Villasukka, Meillä näkyy varmaan väärät kanavat, kun en koskaan ole osunut Ellenin ohjelmaan! Tai sitten kaukosäädintä käyttää joku väärä henkilö :)

    Annika, Kyllä minä ainakin tykkäsin tästä kovasti.

    Linnea, Sepä se: hauskaa ja kamalaa :D Tuosta Fry-vertauksesta varoitan sen verran, että mulla on taipumusta outoihin mielleyhtymiin. Esimerkiksi Rauli Badding Somerjoen Jykevää on rakkaus -biisi saa mut ajattelemaan mokkasiineja. Aina.

    Kirjanainen, Oi kyllä, Stephen Fry on ihana! Tosin uskon että tunnistat miehen vähintään Jeevesin roolista :) Mutta hänellä on äärimmäisen miellyttävä ääni ja puhetapa, eikä huumorikaan huonoa ole.

    VastaaPoista