keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Eve Ilves Espanjassa

Annika Eräpuro: Eve Ilves Espanjassa
Tammi 2012, 118s.
Kuvitus: Mika Launis

Viime kesänä vanhin poikamme, (nyt 6v.), oppi lukemaan. Kirjaimia oli toki opeteltu yhdessä jo hyvän aikaa, mutta varsinainen lukemisen hoksaaminen tapahtui ihan itsekseen. Ensin poika luki mieluiten Aku Ankkojen "äänitehosteita", mutta pikkuhiljaa lukeminen laajeni puhekupliin ja nyt luetaan jo mitä tahansa. Ainakin melkein mitä tahansa.

Jostakin syystä poikaa ei kuitenkaan kiinnosta lukea kuvakirjoja, vaan ensimmäiseksi kirjakseen hän valitsi äidin hyllystä Harry Potterin. Kyllä se lukeminen etenikin sivulle kolme, mutta sitten innostus hiipui. Täytyy silti ihailla lasta, sillä itse en edes yrittänyt lukea mitään yli 200-sivuista ennen kuin ala-asteen viimeisillä luokilla.

Tammen Keltanokka-sarja on tarkoitettu lukemisuraansa aloitteleville lapsille. Teksti on suurikokoista ja helppolukuista, pitkät ja vaikeat sanat on tavutettu. Kuviakin on mukavasti ja niitä on kiva pysähtyä tutkimaan lukemisen lomassa. Ajattelin, että ehkä tällainen kirja olisi Pottereita sopivampi ensilukemiseksi.

Eve Ilves Espanjassa on vauhdikas kertomus Even lomamatkasta, joka muuttuu rannalla lekottelusta salaisiin salapoliisihommiin. Lomakohteessa on tapahtunut ryöstöjä ja kun eräs pantteri näyttäytyy toistuvasti erivärisissä hiuksissa ja uusissa asuissa, ovat Eve ja tämän ystävä Varpunen varmoja siitä että näillä asioilla on yhteys.

Luimme tämän kirjan yhdessä pojan kanssa, vuorotellen. Tarina etenee sopivalla temmolla ja jännitys tiivistyy juuri oikealla tahdilla pienelle lukijalle. Oli ihanaa seurata vierestä, miten kappaleiden loppuessa lapsi ihan kiemurteli tuolilla, kun hänen teki mieli lukea vielä yksi kappale, jotta saisi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Minulle tuli yllätyksenä se, miten sujuvasti poika jo lukee! Ja tosiaan myös niiden vieraampien ja pitkien sanojen lukeminen sujui mainiosti tavutuksen ansiosta.

Lapsi piti kirjasta valtavasti (sisältää juonipaljastuksia!):
"Siinä oli hauskaa ku että se ei ollukaan se pantteri rosvo vaan se olikin se prinsessa Eufrasia. Se on vähän semmonen hauska lastenkirja, jossa on vaikka mitä hommaa ja sitten kun oli se Kyösti ja Costello, niin sitten se Kyösti kävi myös tuolla WC:ssä. 
Äiti, kuin se Annika Eräpuro osas kirjoittaa tän Eve Ilves Espanjassa?"

4 kommenttia:

  1. Kiva kun esittelit tällaisen helppolukuisen kirjan! Itsekin olen näihin tutustunut viime aikoina. Ihmettelen, miksi nämä Keltanokatkin ovat niin pitkiä, olisi hienoa, jos lapsi pystyisi lukemaan jonkun kirjan alusta loppuun ihan itse. Tietysti näissä on ikähaarukka 5-8, mutta sarja lienee kuitenkin suunnattu nimenomaan juuri lukemisen ensi askelia tapaileville.

    VastaaPoista
  2. Ihana tuo lapsesi kommentti :)

    Komppaan Mariaa. Olisi kiva, jos olisi hieman lyhyempiä, helppolukuisia kirjoja. Meillä tyttö opettelee lukemaan ja lueskelee pikkuveljen pahvikirjoja. Ne ovat sopivan lyhyitä ja helppoja (mutta tietty turhan vauvamaisia). Mutta on niin hienoa, kun saa KOKO kirjan luettua!

    VastaaPoista
  3. Meillä oli hiljattain lasten- ja nuortenkirjallisuuden suuntautumisopintokurssi, jolle osallistuin. Siellä juuri puhuttiin erilaisista lukemaaninnostamissarjoista ja meidän piti niistä kirjoja lukeakin. Muistan kuinka tykkäsin Keltanokista ala-asteen 4.-5. luokillakin, vaikka olihan ne jo vähän turhan "yksioikoisia" minulle siihen aikaan. Mutta niitä oli kiva lukea välillä. :) Nyt kurssia varten luin juurikin tästä Eve Ilveksestä kertovan kirjan, se oli se ensimmäinen Evestä kertova kirja (en muista nimeä yhtäkkiä). Se oli mielestäni hyvä kirja, joten jos haluatte tutustua Eveen enemmänkin, niin suosittelen sitä. :)

    VastaaPoista
  4. Maria, onhan tämä tosiaan sivumäärältään aika pitkä yksin luettavaksi, mutta äkkiähän suuri fontti sitä paksuutta lisää. Meidän kirjastossa oli muutama kirja jotakin lukemistaharjoitteleville tarkoitettua sarjaa (en tietenkään muista, mistä sarjasta oli kyse), jonka kirjat olivat ulkomuodoltaan "oikeiden" kirjojen näköisiä, mutta sisällöltään oikeastaan kuvakirjoiksi luokiteltavia.

    Tintti, Luulenpa, että jos olisikin lyhyempiä helppolukuisia kirjoja, niin ne olisivat käytännössä niin pieniä ja ohuita, etteivät tuntuisi oikeilta kirjoilta...

    Jonna, Tämän kirjan takakannessa mainitaankin tuo ensimmäinen Eve Ilves -kirja, siinä seikkaillaan aavekaupungissa :) Luonnollisesti aavekaupunki alkoi heti kiehtoa poikaa ja odotamme, että tämä tulisi kirjastoon saataville. :)

    VastaaPoista