John Finnemore: Robin Hood
(The Story of Robin Hood and His Merry Men, 1909)
Minerva 2012, 244s.
Suom. Lauri Lahikainen
Robin Hoodin tarina on kerrottu moneen kertaan kirjoissa ja elokuvissa. Minulle tutuimmat versiot ovat Disneyn Robin Hood sekä kirjana että animaationa sekä Mel Brooksin ohjaama komedia Robin Hood - sankarit sukkahousuissa. Kiinnostuinkin oitis tästä Finnemoren Robin Hoodin uudesta suomennoksesta, sillä halusin lukea mahdollisimman aidon version Robin Hoodin tarinasta.
Legenda Robin Hoodista on vanha. Suomentajan jälkisanoissa kerrotaan, että "ensimmäiset kirjalliset lähteet Robin Hoodista ovat 1400-luvulla muistiin merkittyjä balladeja". Finnemoren Robin Hood onkin hyvin uskollinen näille balladeille, jopa siinä määrin että jokainen luku vastaa kutakuinkin yhtä balladia. Alkuperäisteoksessa Finnemore on myös siteerannut noita vanhoja balladeja, mutta "suomennoksessa nämä runot, sikäli kun ne kuljettavat tarinaa eteenpäin, on suomennettu proosaksi ja nivottu osaksi muuta tekstiä." Minusta tämä proosaksi muuttaminen on vähän harmi, vaikka ymmärränkin että varsinkin nuoret lukijat todennäköisesti nauttivat enemmän sujuvasti etenevästä tarinasta ilman satunnaisia runonpätkiä.
Voin hyvin nähdä, mikä Robin Hoodissa vetoaa - ja on aina vedonnut - etenkin nuoriin poikiin. Robin Hood on itsevarma, taitava jousiampuja ja ainakin jossain määrin oikeudenmukainen. Minulle Robin Hood näyttäytyi kuitenkin myös riidanhaluisena uhoajana, joka lähestyi ketä tahansa tuntematonta metsässä liikkujaa isotellen ja etsien tilaisuutta päästä loistamaan jousiammuntataidoillaan. Hiukan liian monesti Robin Hood/joku hänen miehistään onnistui puijaamaan metsänvartijaa tai Nottinghamin sheriffiä valepuvuilla. Käytännössä riitti, että kasvoja ei näy, heti menivät toiset lankaan.
Minä en siis kokenut olevani sitä otollisinta yleisöä Robin Hoodin seikkailuille, mutta 6-vuotias poikani on jo kolmesti tiedustellut "Joko mää äiti nyt olen tarpeeksi vanha lukemaan tämän?". Sen verran monta ruumista kirjassa tulee vastaan, että muutama vuosi täytyy pojan vielä malttaa odottaa. Mutta varmasti odottaminen kannattaa, sillä Robin Hood on klassikko, joka ei taatusti lakkaa kiinnostamasta.
Tiedän kokemuksesta, että Robin Hood uppoaa lapsiin. Muistan, että veljeni kanssa lainasimme kasetille luettuja Robin Hood-tarinoita kirjastoautosta aina uudelleen ja uudelleen.
VastaaPoistaKiitos kun muistutit tästä kirjasta! Olen juuri laatimassa 100-kirjan klassikkokirjalistaa itselleni kirjoista, jotka haluan lukea määrittelemättömän ajan sisällä, joten voinkin käydä heti lisäämässä tämän listaani!
VastaaPoistaMinä taas muistan ala-asteikäisenä kyynelehtineeni, kun Hood kohtasi kirjassa loppunsa. Selvästi olin ainakin tuolloin siis otollista yleisöä. :D
VastaaPoistaOuti, minkä ikäisenä kuuntelitte Robin Hoodia? :)
VastaaPoistaAnna J, Minäkin olen yrittänyt tehdä itselleni klassikkolistaa! Toivottavasti kerrot blogissasi, mitkä kaikki kirjat tuolle listalle pääsivät :)
Maukka, Robinilla oli kyllä kurja ja surullinen loppu! :(
En ole ihan varma, mutta luulisin, että 7-9-vuotiaina ala-astelaisina. Mauri Kunnashan teki muutama vuosi sitten Robin Hood-tulkinnan. Olisipa ollut jo silloin, se olisi varmasti ollut meidän suosikki. :-)
PoistaMeillä oli tuo Kunnaksen Robin Hood kirjastosta lainassa, mutta jostain syystä se ei kiinnostanut poikia. (Ei edes tuota pienempää, vaikka se rakastaa kissoja ja Kunnaksen Robin Hoodhan on kissa...)
PoistaMutta hyvä tietää, ettei pojan ole pakko kärvistellä Robin Hoodia odotellen vuositolkulla :)
Luin tämän yläasteiässä ritariromanttiseen nälkääni, ja rakastuin ilman muuta :D Olisikin kiva testata koliseeko vielä ;)
VastaaPoistaElma Ilona, Voi kokeile onko vanha hohto vielä tallessa! :) Varmasti tämä miellyttää enemmän, jos mukana on hiukkanen nostalgiaa.
VastaaPoistaLuin kirjan ensimmäisen kerran joskus 9-10-vuotiaana (siis noin vuonna 1990) ja sen jälkeen luin sitä moneen kertaan. En ymmärrä, miksi tästä uudesta suomennoksesta on jätetty runot pois. Nehän olivat aivan ihania!
VastaaPoista