Mauri Kunnas: Suuret tarinat

Mauri Kunnas: Suuret tarinat 

(Kuningas Artturin ritarit, Viikingit tulevat!, Robin Hood)

Otava 2014, 192s.

Mauri Kunnas on varmasti Tove Janssonin ohella tunnetuin suomalainen lastenkirjailija. Kunnaksen helposti tunnistettava ja hauska piirustustyyli miellyttää useimpia aikuisia ja lapsia ja tarinatkin ovat hauskoja. Meidän perheessä on selailtu Kunnaksen kirjoja paljonkin, mutta lapset eivät ole jaksaneet keskittyä kuuntelemaan tarinoita. Enemmän onkin tutkittu kuvia ja etsitty niistä Herra Hakkaraisia ja mustapalleroita. (Mustapallerot lienevät hämähäkkejä, mutta meille ne ovat "aina" olleet mustapalleroita.)

Äskettäin ilmestynyt yhteisnide, Suuret tarinat, sisältää seuraavat aiemmin ilmestyneet kirjat: Kuningas Artturin ritarit, Viikingit tulevat! ja Robin Hood. Kaikki nämä ovat sopivan vauhdikkaita ja hurjia isommillekin lapsille ja ainakin meillä iltasatutuokiot meinasivat venähtää tuplasti pitemmiksi kuin tavallisesti. Siinä missä Kuningas Artturin ritarit ja Robin Hood ovat melko vapaasti mukailtuja versioita vanhoista tarinoista, Viikingit tulevat! pysyy historiallisille faktoille uskollisempana. Esimerkiksi Kuningas Artturissa linnat ovat kivisiä, eivätkä puisia kuten kuuluisi, koska Kunnaksen mukaan kivilinnoja on hauskempi piirtää. Kaikki kolme kirjaa on jaoteltu lyhyehköihin kappaleisiin - tai viikinkikirjan tapauksessa saagoihin. Viikingeistä on myös muutamia tietosivuja, joita tutkimalla saa paremman käsityksen vaikkapa viikinkien asumisratkaisuista, kaupungeista ja laivoista.

Suuret tarinat on jykevä ja juhlava kirja, jonka lukeminen oli hauskaa ja hivenen opettavaistakin, paitsi lapsille myös äidille. Pidin kaikista tarinoista, mutta suosikkini on Kuningas Artturin ritarit. Viikingeistä lukiessa takkusin joka kerta saaganpätkiä lausuessani, kun en yhtään hoksaa, millaisella poljennolla niiden kuuluisi mennä.

Toivottavasti näitä yhteisniteitä tulee myös muista Kunnaksen kirjoista (etenkin niistä vaikeammin saatavilla olevista), jolloin voisi näppärästi kartuttaa omaa kokoelmaansa.

Robin Hood

John Finnemore: Robin Hood

(The Story of Robin Hood and His Merry Men, 1909)

Minerva 2012, 244s.

Suom. Lauri Lahikainen

Robin Hoodin tarina on kerrottu moneen kertaan kirjoissa ja elokuvissa. Minulle tutuimmat versiot ovat Disneyn Robin Hood sekä kirjana että animaationa sekä Mel Brooksin ohjaama komedia Robin Hood - sankarit sukkahousuissa. Kiinnostuinkin oitis tästä Finnemoren Robin Hoodin uudesta suomennoksesta, sillä halusin lukea mahdollisimman aidon version Robin Hoodin tarinasta.

Legenda Robin Hoodista on vanha. Suomentajan jälkisanoissa kerrotaan, että "ensimmäiset kirjalliset lähteet Robin Hoodista ovat 1400-luvulla muistiin merkittyjä balladeja". Finnemoren Robin Hood onkin hyvin uskollinen näille balladeille, jopa siinä määrin että jokainen luku vastaa kutakuinkin yhtä balladia. Alkuperäisteoksessa Finnemore on myös siteerannut noita vanhoja balladeja, mutta "suomennoksessa nämä runot, sikäli kun ne kuljettavat tarinaa eteenpäin, on suomennettu proosaksi ja nivottu osaksi muuta tekstiä." Minusta tämä proosaksi muuttaminen on vähän harmi, vaikka ymmärränkin että varsinkin nuoret lukijat todennäköisesti nauttivat enemmän sujuvasti etenevästä tarinasta ilman satunnaisia runonpätkiä.

Voin hyvin nähdä, mikä Robin Hoodissa vetoaa - ja on aina vedonnut - etenkin nuoriin poikiin. Robin Hood on itsevarma, taitava jousiampuja ja ainakin jossain määrin oikeudenmukainen. Minulle Robin Hood näyttäytyi kuitenkin myös riidanhaluisena uhoajana, joka lähestyi ketä tahansa tuntematonta metsässä liikkujaa isotellen ja etsien tilaisuutta päästä loistamaan jousiammuntataidoillaan. Hiukan liian monesti Robin Hood/joku hänen miehistään onnistui puijaamaan metsänvartijaa tai Nottinghamin sheriffiä valepuvuilla. Käytännössä riitti, että kasvoja ei näy, heti menivät toiset lankaan.

Minä en siis kokenut olevani sitä otollisinta yleisöä Robin Hoodin seikkailuille, mutta 6-vuotias poikani on jo kolmesti tiedustellut "Joko mää äiti nyt olen tarpeeksi vanha lukemaan tämän?". Sen verran monta ruumista kirjassa tulee vastaan, että muutama vuosi täytyy pojan vielä malttaa odottaa. Mutta varmasti odottaminen kannattaa, sillä Robin Hood on klassikko, joka ei taatusti lakkaa kiinnostamasta.