sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Kuka sinut omistaa

Riitta Jalonen: Kuka sinut omistaa
Tammi 2013, 159s.
Sähkökirja

Voitin taannoin Minnan blogiarvonnasta lahjakortin Elisa Kirja -palveluun. Olen ollut laiska treenaamaan sähkökirjojen lukemista (kaksi sähkökirjaa on kroonisesti kesken), mutta nyt halusin skarpata. Aikani Elisa Kirjan valikoimaa selattuani tulin siihen tulokseen, että valitsen kiinnostavan mutta lyhyen kirjan, jonka varmasti saisin luettua.

Riitta Jalosen Kuka sinut omistaa on kerännyt varsin paljon kehuja lukuisissa blogeissa. Muistan muun muassa sen tunnelmaa kehutun kovasti. Lapsikertoja Heidin silmin lukija saa seurata sijaisperheen elämää. Jean on tullut Heidin perheeseen parivuotiaana, kasvanut täysivaltaisena perheenjäsenenä ja Heidin veljenä. Aika ajoin pihaan kaartaa auto, jonka kyydistä nousee ympäri vuoden turkkiin pukeutuva Mami, joka kuitenkin poistuu pian ja jättää Jeanin taakseen. Mutta sekin päivä tulee, kun Jean nostetaan autoon ja veljestä on luovuttava. Kokonaan.

Kirjan aihe on surullinen. Lapsen näkökulma tekee siitä vielä hurjasti surkeamman, kun lapselle ei kerrota kaikkea, vaikka asiat mitä suuremmissa määrin tämän elämään vaikuttaisivatkin. Tietenkään lapselle ei ihan kaikkea voikaan kertoa, mutta silti. Ja vaikka kirjassa oli sijaislapsiasian lisäksi liian vauhdilla aikuiseksi haluava naapurintyttö, en minä saanut luotua tarinaan oikein minkäänlaista tunnesidettä. Haluaisin syyttää tästä täysin sähkökirjaformaattia, mutta en tiedä kuinka reilua sellainen olisi. Ei kovin reilua, veikkaisin. Ehkä olin kirjalle väärä lukija tai ajankohta oli kehno. Vaikea sanoa, mutta ikävä kyllä Kuka sinut omistaa jäi vaisuksi lukukokemukseksi.

Sähkökirjasta on pakko sanoa sen verran, että en edelleenkään formaattiin ihastunut. Haluaisin nähdä sivunumerot kaiken aikaa, kääntää oikeita sivuja ja tuntea kirjan painon. Ilman sivunumeroita kirja ei tuntunut etenevän ollenkaan vaan jossakin vinksahtaneessa mielessäni koin lukevani samaa sivua uudestaan ja uudestaan. Plussaa sähkökirjalle annan siitä, että sitä voi lukea vaikka ilman käsiä, kun taas kirjoilla on tapana mennä itsekseen kiinni jos niistä otteensa irrottaa. Jatkan sähkökirjasiedätyshoitoani, joskin hyvin pienellä annostuksella.

2 kommenttia:

  1. Jäin miettimään, voiko syynä tosiaankin olla sähkökirja. Tai sitten tämä ei vain ollut sinun kirjasi. Minua Jalosen romaani kosketti niin, että sai melkein (!) itkemään.

    Sähkökirjoja en osaa lukea ainakaan kirjasta nauttien. Luen e-kirjaa huolimattomammin kuin painettua, en pääse sisälle, silmäillen vain. :)

    VastaaPoista
  2. Katja, Jotain tuollaista silmäilyn kaltaista pinnallisuutta huomasin omassakin lukemisessa. Ja tosiaan, tässä kirjassa olisi ollut aihetta monelle itkulle, etenkin kaltaiselleni yli-vetistelevälle tapaukselle.

    VastaaPoista