Uinuvien kirjojen labyrintti

Walter Moers: Uinuvien kirjojen labyrintti

(Das Labyrinth des Träymenden Bücher, 2011)

Otava 2014, 4430s.

Suom. Marja Kyrö

Ihastuin Walter Moersin kirjoihin vuosia sitten, kun ostin pikkusiskolle joululahjaksi Kapteeni Sinikarhun 13 ja 1/2 elämää. Kirja näytti kivalta ja ajattelin lukaista vähän kirjan alkua, mutta lopulta pakkasin siskolle kerran luetun kirjan. Sittemmin olen lukenut muutkin Moersilta suomennetut kirjat, joiden parissa olen viihtynyt hyvin. Olikin tervetullut yllätys huomata, että viimeinkin on käännetty uusi Zamonia-kirja.

Uinuvien kirjojen labyrintti on jatkoa Uinuvien kirjojen kaupungille, jossa lohikäärme Hildegunst von Mythenmetz seikkailee kyseisessä kaupungissa (ja sen alla). Mikäli jompi kumpi kirjoista on sinulle tuntematon, kannattaa lopettaa lukeminen tähän, sillä en voi sanoa Labyrintista mitään paljastamatta jotakin molemmista osista.

200 vuotta Uinuvien kirjojen kaupungissa koetun seikkailun jälkeen Mythenmetz on tuottelias ja hyvin menestyvä kirjailija, jonka teosten taso on kylläkin laskenut tasaisesti. Fanipostia lukiessaan Mythenmetz on kuitenkin tukehtua aamupalaansa, sillä kirjeen sisältö on lähes karmivalla tavalla tuttu. Tämä kirje saa Mythenmetzin palaamaan Uinuvien kirjojen kaupunkiin, joka on luonnollisesti muuttunut sitten viime näkemän.

Noin puolet Labyrintista on sujuvaa ja tuttua Moersia, jonka parissa viihtyy oikein hyvin. Mutta sitten Mythenmetz tutustuu nukketeatteriin, josta paasataankin antaumuksella käytännössä koko loppu kirjan ajan. Nukketeatterin avulla saadaan "kätevästi" kerrattua käytännössä koko edellinen osakin, minkä voisin kuvitella olevan erityisen puuduttavaa luettavaa sellaiselle, jolla nuo tapahtumat ovat tuoreessa muistissa. Minulla ei todellakaan ollut, mutta pitkästyin silti. Noin 90-sivuista kertausosiota seurasi muutaman kymmenen sivun verran Mythenmetzin muistiinpanoja nukketismista. Nuo muistiinpanot eivät luonnollisestikaan vieneet kirjan olematonta juonta eteenpäin lainkaan. Kirja loppuu siihen, mistä tarina vasta alkaa, mikä tämän kirjan kohdalla vain turhautti: ihanko totta luin yli 400 sivua pelkkää esipuhetta jatko-osalle??

Tavallaan olen hyvin pettynyt Uinuvien kirjojen labyrinttiin. Jopa närkästynyt. Toisaalta taas, oli ihanaa matkustaa Zamoniaan ja maleksia Uinuvien kirjojen kaupungin kaduilla. Lisäksi Moersin hauska ja runsas kuvitus pelastaa todella paljon. Hänen kirjojaan kannattaisi lukea jo pelkkien kuvien takia. Ilmeisesti Uinuville kirjoille on odotettavissa jatkoa, mutta aikataulusta minulla ei ole aavistustakaan. Toivottavasti seuraavaa osaa ei tarvitse odottaa yhtä pitkään kuin tätä Labyrinttia.