Robert Galbraith: Silkkiäistoukka
(The Silkworm, 2014)
Otava 2014, 457s.
Suom. Ilkka Rekiaro
Tahmean Telegraph Avenuen jälkeen halusin lukea jotakin takuuvarmasti sujuvaa. J.K. Rowlingin salanimellä Robert Galbraith kirjoittama Silkkiäistoukka olikin tähän väliin sujuva kirjavalinta.
Käen kutsusta tuttu yksityisetsivä Cormoran Strike palkataan etsimään kadonnutta kirjailijaa. Aiemminkin katoamistemppuja tehnyt Owen Quine on viipynyt teillä tietämättömillä tavallista pitempään, mutta vaimo uskoo tietävänsä miehensä sijainnin. Pian Cormoran kuitenkin joutuu toteamaan, ettei tämä tehtävänanto ollutkaan rutiininomainen pikkukeikka, vaan nopeasti melkoiset mittasuhteet saava murhatutkimus. Kun poliisi on jo pidättänyt heidän mielestään selkeän syyllisen, Cormoran ja hänen apulaisensa Robin tekevät kaikkensa löytääkseen todisteet oikeaa murhaajaa vastaan.
Silkkiäistoukka oli juuri niin helppoa luettavaa, kuin etukäteen toivoinkin. Kirjan teksti soljuu vaivattomasti ja juoni kehittyy miellyttävällä temmolla. Tätä olisi mielellään lukenut vaikka kellon ympäri, jos sellainen olisi ollut mahdollista. Jännitystä ja yllättäviä juonenkäänteitä on sopivasti, samoin taustalla pilkahtelee kutkuttavasti tunteitakin.
Silkkiäistoukka oli erityisen mukava piristysruiske muuten niin ankeaan marraskuuhun.
Pitääpä muistaa lainata tämä toinen osakin. Ekasta osasta tykkäsin juuri mainitsemistasi syistä eli sujuvuutta ja toimivuutta löytyi yllin kyllin. Hyvä, että tästä toisestakin osasta. Toivottavasti marraskuuhun mahtuu myös muita piristyksiä!
VastaaPoistaLinnea, Sen Stephen Fryn kirjeen jälkeen en enää edes muistanut, että marraskuu oli alunperinkään ankea ;)
Poista