lauantai 1. marraskuuta 2014

Tove Jansson - Sanat, kuvat, elämä

Boel Westin: Tove Jansson - Sanat, kuvat, elämä
(Tove Jansson: Ord, bild, liv, 2007)
Schildts 2008, 455s. + liitteet

Boel Westinin yksityiskohtainen elämäkerta Tove Janssonista on ollut minulla luettavana pienen ikuisuuden. (Pieni ikuisuus=yli kolme kuukautta) Aloitin lukemisen intoa puhkuen ja tiedonjanoisena, mutta hyvin pian väsähdin. Lueskelin eteenpäin pienissä pätkissä, lähinnä kuopusta nukuttaessa, ja välillä jätin kirjan ihan rehellisesti tauolle. Kaipasin jotakin muuta, jotakin virkeämpää.

Sanat, kuvat, elämä on sisällöltään rikas teos. Se kuvaa Tove Janssonin elämää kuitenkin niin pikkutarkasti ja niin tiiviisti täytetyin sivuin, että lukeminen tuntui liian työläältä. Tuula Karjalaisen Tove-elämäkerta esitteli Tove Janssonin eläväisenä ja innostuneena ihmisenä, kun taas Sanat, kuvat, elämää lukiessa tuntui kuin lukisin ihan toisesta henkilöstä. Westinin kuvailema Tove kuulostaa paljon varautuneemmalta ja jotenkin jähmeältä verrattuna siihen mielikuvaan, jonka olen Tovesta muiden lähteiden perusteella itselleni luonut. En todellakaan väitä Westinin vääristelleen yhtään mitään, ehkä näistä Toven tylsemmistä puolista ei vain ole yhtä rehellisesti muissa teoksissa kirjoitettu.

Edelleen jaksoin hämmästyä Toven työteliäisyydestä ja siitä vimmasta, millä hän töitä teki. Ja että hän vastasi kaikkiin kirjeisiin! Se kuulostaa ihanalta, mutta samalla hirvittää, millainen työ kaikkien niiden vastauskirjeiden kirjoittamisessa on ollut. Ajoittain myös ärsyynnyin siitä, kuinka Tove ja Tuulikki eivät saaneet nauttia rauhasta ja yksinäisyydestä edes Klovharussa, kun sinnekin tupsahteli kutsumattomia vieraita yhtenään.

Sanat, kuvat, elämä on jyhkeä elämäkerta, josta löytyy todella kattavasti tietoa etenkin Tove Janssonin urasta. Minun makuuni tämä oli vähän turhankin työpainotteinen ja tiiviisti taitettu.

6 kommenttia:

  1. Minä taisin pitää tästä jopa enemmän kuin Karjalaisen kirjasta. Tosin luinkin tämän ensin, eikä minulla ollut silloin vielä mitään ihan tiettyä kuvaa muodostunut naisesta. Ainakin tämä kirja tarjoilee aimo annoksen tietoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, Tietoa tässä kyllä on ihan valtavasti. Minä koin Karjalaisen kirjan tietyllä tapaa lukijaystävällisemmäksi. En esimerkiksi ole kuvaliitteiden fani, vaan pidän enemmän siitä että kuvat ovat niillä paikoilla, missä niistä puhutaan. Nyt tuli sellaista turhaa plaraamista, että pääsi kurkkaamaan jotakin merkittävää kuvaa.

      Poista
  2. Minullekin tämä oli hyvä kirja. Karjalaisen kirjaa en ole vielä lukenut, mutta sekin kiinnostaa lähinnä vertailun vuoksi. Taidan olla kait vähän työorientoitunut, kun pidin siitä ettei Westinin kirjassa ruodittu Janssonin siviilielämää kovinkaan paljon vaan keskityttiin työpuoleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MarikaOksa, Ehkä tosiaan omat kiinnostuksenkohteet vaikuttavat lukukokemukseen :) Tai ei edes ehkä, onhan se ihan selviö. Minusta tuntuu, että olen saanut jo niin paljon lukea vaikkapa muumikirjojen syntyhistoriasta, että paljon mieluummin tutustuisin siihen yksityiseen Toveen. :)

      Suosittelen Karjalaisen kirjaa! Se on upea teos.

      Poista