Sekalaisia sarjakuvia

Hugleikur Dagsson: Kuvitetut klassikot
Maailmankirjallisuuden helmiä Hugleikurin tapaan
Atena 2014, 96s.
Suom. Ville Lähteenmäki

Vuorossa on jälleen satunnaisten sarjakuvien koontipostaus.

Hugleikur Dagssonin hupailut ovat sellaista lajia, josta ei koskaan voi etukäteen tietää tuleeko naurattamaan vai kiristääkö kukkahattu entistä enemmän. Dagssonin Popular Hits -kokoelmat ovat naurattaneet isosti, mutta monet muut "vitsit" ovat lähinnä ällöttäneet.

Kuvitettuihin klassikoihin uskalsin tarttua Kirsin bloggauksen ansiosta. Tunnettujen kirjojen uudistetut kannet ovat hillittömän hauskoja ja napakkuudessaan erittäin hyvin toimivia. Suosikkini on Saatanalliset säkeet, jonka kannessa nainen lukee mikrofoniin: "…ja Edward syleili kiihkeästi Bellaa…"

Juba: Viivi ja Wagner 17, Kyljys kainalossa
Otava 2014, 63s.

Mies on hankkinut minulle vuosien mittaan syntymäpäivälahjaksi lähes kaikki Viivi ja Wagner -sarjakuva-albumit. Kyljys kainalossa on jo seitsemästoista albumi ja edeltäjiensä tapaan se tarjoaa samaa  perushyvää viihdykettä.

Viivi ei vieläkään ole luovuttanut sikansa kouluttamisen suhteen, vaikka mikään oppi ei ole vuosien saatossa tainnut mennä kovin hyvin perille. Wagner viihtyy edelleen parhaiten sohvalla röhnöttämässä tai missä tahansa, missä on tarjolla kaljaa.

Juba: Viivi ja Wagner 15, Vau, kuuma kinkku!
Arktinen Banaani 2013, 184s.

Viidestoista Viivi ja Wagner -albumi minulla on tällaisena kovakantisena pokkaripainoksena. Mustavalkoisten strippien ruudut on aseteltu allekkain ja se toimii oikein hyvin.

Yksi strippi kirvoittu erityisen suuret naurut. Wagner nimittäin testaa vanhaa juhannustaikaa kerrostalo-olosuhteissa: koska omaa kaivoa ei ole, Wagner kurkistaa vessanpyttyyn nähdäkseen tulevan puolisonsa. Kun pöntön vedestä heijastuu olan yli kurkkiva Viivi, Wagner huudahtaa: "Voi ei! Ei tuota samaa!"

Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga
Like 2014, 168s.
Suom. Antti Koivumäki

Brian K. Vaughanin käsikirjoittama ja Fiona Staplesin kuvittama Saga kiinnitti huomioni, kun sitä jossakin jo unohdetussa yhteydessä kehuttiin suurin sanoin. Kolmen Eisner-palkintoa voittanut sarjakuva ei voi olla huono.

Tiesin, että kyseessä on sarjan ensimmäinen osa, joten osasin odottaakin tietynlaista irrallisuutta. Sagassa on paljon hyvää ja kiehtovaa, ihan jo perusideansakin ansiosta: galaksien ja näiden rotujen välinen sota riehuu ties kuinka monennetta vuotta, mutta entiset viholliset, Alana ja Marko, keskittyvät yhteisen lapsensa syntymään ja elämän turvaamiseen. Pienen perheen on yritettävä löytää rauhallinen ja mahdollisimman turvallinen paikka, jossa pieni jälkeläinen voisi todennäköisimmin pysyä hengissä ja toivottavasti elää onnellisena.

Parasta tässä kirjassa ovat Alana ja Marko, jotka ovat jo hahmoina kiehtovia ja (ainakin oman lukijahistoriani valossa) erilaisia kuin sankarit yleensä. En kuitenkaan voi väittää mitenkään häikäistyneeni Sagan upeudesta. Se on liian selvästi sarjan alku, eikä oikein toimi itsenäisenä albumina. Tässä ehditään juuri ja juuri tutustua keskeisimpiin henkilöihin ja tehdä ylenmalkainen yleiskatsaus taustoihin, kun tuleekin jo takakansi vastaan. Sarja toimisi varmasti parhaiten suhteellisen tiiviiseen tahtiin luettuna, jolloin hahmot ja oleellisimmat juonenkäänteet pysyisivät paremmin muistissa.

Marguerite Abouet & Clément Oubrerie: Aya of Yop City
Jonathan Cape 2009, 106s.

Pidin hyvin paljon Marguerite Abouetin ja Clément Ouberien Aya-sarjakuvasta, jonka luin alkusyksystä. Nyt sain ensimmäisen jatko-osan kirjastosta ja erikoisen hyvä oli tämäkin.

Aya jatkaa opiskeluaan, vaikka ystävän lapsen hoitaminen viekin hyvin paljon hänen aikaansa. Adjouan tulevat appivanhemmat kyseenalaistavat poikansa isyyden ja lopulta myös Adjouan isälle selviää, kenen lapsi pieni Bobby oikeasti on. Bintou tapailee äveriästä ranskalaismiestä, mutta kaikki ei ole aivan siten kuin tuo unelmien mies väittää. Ayan isäkin joutuu seuraavassa osassa selittelemään melkoisesti omia tekosiaan.