Onnen algoritmi

P.Z. Reizin: Onnen algoritmi
(Happiness for Humans, 2018)
Gummerus 2018, 502s.
Suom. Antti Autio

Onnen algoritmi osoittautui aivan ihanaksi ylläriksi. En ollut suunnitellut lukevani sitä, sillä vierastin ajatusta ihmisten pikku lemmenapuriksi heittäytyvästä tekoälystä. Ihan totta puhuen en edes vaivautunut pohtimaan idean potentiaalia sen enempää, tyhmä minä.

P.Z. Reizinin tuoreeltaan suomennettu romaani käynnistyy mukavan vauhdikkaasti ja onnistuu pitämään vauhtia yllä loppuun asti. Jen on toimittaja, joka työskentelee tekoälyprojektissa. Hänen tehtävänsä on "seurustella" tekoälyn kanssa, jotta tutkijat onnistuisivat rukkaamaan tekoälyn kuulostamaan mahdollisimman inhimilliseltä. Tosi asiassa Aiden, Jenin kanssa jutteleva supertehokas tekoäly, on jo ajat sitten lakannut olemasta ihmisten hallinnassa. Aiden on tavallaan karannut tutkimuslaboratoriosta ja nykyisin hän pääsee internetiin ja kaikkiin mahdollisiin laitteisiin tutkimaan ja seuraamaan ihan mitä tahansa. Enimmäkseen Aiden seuraa Jeniä, jonka rakkauselämä on aika onnettomalla tolalla.

Mutta kuinka hyvin tekoäly voi oppia ymmärtämään tunne-elämää? Kannattaako edes superälykkään tekoälyn ryhtyä avustamaan yhtään kenenkään rakkausjuttuja?

Reizinin tarina on hauskan virkistävä, omaperäistä rakkausviihdettä. Minä-kertojina toimivat tietysti Jen ja Aiden, mutta myös muutama muu keskeinen henkilö. Aloin lukea tätä vailla minkäänlaisia odotuksia ja jo muutaman sivun jälkeen olin ihan myyty. Suomennoskin on erinomainen.

Ideakin on tosiaan mitä mainioin. Tekoäly ystävänä ja eräänlaisena suojelijana vaikuttaa erittäin hyvältä ajatukselta, mutta kuten ihmiset, eivät kaikki tekoälytkään ole mukavia tapauksia.