Loukkupoika

Nonna Wasiljeff: Loukkupoika
Otava 2018, 10h 42min
Lukija: Antti Tiensuu

Klikkailin Nonna Wasiljeffin Loukkupojan Storytelistä kuunneltavaksi suurin odotuksin. Olin lukenut Kirsin innostavan bloggauksen ja kuullut kehuja muualtakin sen verran paljon, että uskoin tämän olevan aivan omaa luokkaansa.

Kirjan alku muistuttaa hämmentävästi The Maze Runner -elokuvaa: tiukasti rajatussa tilassa asuu joukko ihmisiä, jotka eivät pääse sieltä pois, vaikka haluaisivatkin. Elokuvassa kaikki ovat nuoria, kirjassa iät vaihtelevat. Elokuvassa kukaan ei tiedä, miksi heidät on tuotu labyrintin keskelle, kirjassa vain päähenkilö Aaron tuntuu olevan täysin tietämätön Loukun tarkoituksesta ja sen eri tasoista. Eroja on kyllä lopulta todella paljon, mutta yhtäläisyyksiä oli kuitenkin vaikea olla huomaamatta.

15-vuotias Aaron on ainoa Loukussa syntynyt lapsi. Lapsia Loukussa on muutenkin nähty harvoin, mutta yksi heistä oli Aaronin paras ystävä Sofia, joka on myös tiettävästi ainoa Loukusta vapaaksi päästetty henkilö. Loukkua vartioivat Tomut, jotka haluavat estää vankejaan käyttämästä luontoaan. Luonnokkailla on kykyjä, joita he voisivat halutessaan käyttää Tomuja vastaan.

Aaronille Loukku on aina ollut koti, joten sieltä pakeneminen ei ole aiemmin häntä kiinnostanut. Mutta kun hän saa pari uutta ystävää, joista toinen viedään Loukun seuraavalle tasolle, Aaron päättää paeta. Edessä on nopeatempoinen seikkailu, jonka aikana paljastuu salattuja asioita jopa Aaronista itsestään.

Harmikseni Loukkupoika ei vienyt sydäntäni. Tarina on taidokas yhdistelmä fantasiaa ja jännitystä, mutta jokin tuntui tökkivän silti. Uskon, että suurin syy tälle oli äänikirjaformaatti. Lukijan Tomuille valitsema nasaaliääni vei heistä kaiken uhkaavuuden, mikä luonnollisesti söi tarinan jännitettä. Tarina myös tuntui käynnistyvän kovin hitaasti.

Silti jään mielenkiinnolla odottamaan sarjan seuraavaa osaa. Niin, Aaronin tarina ei tosiaan mahdu yhteen kirjaan, vaan jatkoa on luvassa.