Valotusaika

Avi Heikkinen: Valotusaika
Pokuto 2019, 221s.

Avi Heikkisen Valotusaika ansaitsee kaikki mahdolliset kehut, joita kirjalle voi antaa.

Ensinnäkin tämä sarjakuva-albumi on toteutettu valokuvia muokkaamalla. Käytännössä tämä (minun logiikkani mukaan) tarkoittaa sitä, että Heikkinen avustajineen on kuvannut still-kuvaelokuvan, joka on muokkauksen jälkeen koottu kirjaksi. Melkoinen työmäärä siis. Pelkästään hyvä idea ei ole riittänyt, vaan tässä on vaadittu ammattitaitoa sekä kuvaajilta että näyttelijöiltä. Puhun näyttelijöistä, koska Valotusaika on kaikin puolin elokuvamainen, eikä lopputulos toimisi, jos hahmot möllöttäisivät kuvissa miten sattuu.

Tarina on koukuttava lähitulevaisuuteen - ja Jyväskylään - sijoittuva scifihenkinen agenttiseikkailu, jota lukiessa itkin, nauroin ja itkin lisää.

Jamo turruttaa itseään viinalla ja lääkkeillä ja keskustelee lähinnä paperilappuja suustaan tulostavan Possu-pehmolelun kanssa. Jamo saa haltuunsa kameran, jolla voi kuvata menneisyyttä. Selvitettyään ensin omaa menneisyyttään Jamo alkaa hyödyntää kameraa kadonneen nuoren naisen etsinnöissä. Pian hän on keskellä vaarallista sotkua, rinnallaan se pehmoinen possu ja työkyvyttömyyseläkkeellä oleva entinen poliisi.

Kuten sanottua, pidin tässä sarjakuva-albumissa kaikesta. Päähenkilö ei ole maailman sympaattisin, mutta sen ymmärtää kyllä. Nautin suuresti albumin dialogista, josta löytyy myös ääneen naurattavaa huumoria. Valotusaika on upea esikoisteos, joka saa odottamaan mielenkiinnolla Heikkisen tulevia töitä.