Kaukopuhelu

Pauli Hanhiniemi: Kaukopuhelu
Docendo 2019, 191s.

Kirjaa ei koskaan pitäisi valita kansikuvan perusteella, mutta juuri niin toimin tämän kirjan kohdalla. Pauli Hanhiniemen esikoisromaani, Kaukopuhelu, näyttää nimittäin söpöltä ja sympaattiselta. Kirjassa on sivuja alle 200 ja kun vielä jostakin olin kuullut tai lukenut, että tämä on veijariromaani, niin jo vain kuvittelin tarttuvani kepeään ja höpsöön, nopeasti luettavaan tarinaan.

Janilla ja Jykällä on Kuortaneella oma baari. Vähän sellainen kämäsen puoleinen, eikä suoranaisesti mikään rahasampokaan, mutta baari nyt kuitenkin. Siinä missä Jykä on oikein tyytyväinen tilanteeseen, Jani alkaa haaveilla suurista rahoista. Yhdessä tyttöystävänsä Minnan kanssa Jani matkustaa Malagaan hakemaan kokaiinia Kuortaneen markkinoille. Minnan osalta reissu päättyy kuolemaan siellä Malagan lentokentällä, kun huolimattomasti pakattu huumepaketti repeää.

Tämän verran ehtii tapahtua ensimmäisessä luvussa, joka on kymmenen sivun mittainen. Ei kyllä lainkaan sellainen alkuasetelma, jota olin odottanut. Oma kuplani lienee todella suojattu ja kesy, sillä huumejutut eivät oikein veny huumorin puolelle minun kohdallani. Eniten pidin kirjassa niistä kohdista, kun puhuttiin autoista ja korjattiin niitä.

Olisin halunnut tykätä tästä, mutta nyt veijaroitiin kyllä sen verran kaukana omalta mukavuusalueeltani, että pettymyksen puolelle päädyttiin. Kannesta kyllä tykkään edelleen.