 |
| Sherman Alexie: You Don't Have to Say You Love me Little, Brown 2017, 454s. |
Tässäpä mielenkiintoinen kirja, joka olisi takuulla jäänyt minulta lukematta, ellei työkaveri olisi sitä suositellut.
You Don't Have to Say You Love Me on Sherman Alexien muistelmateos äidistään. Vaikka oikeastaan se kertoo enemmän Sherman Alexiesta itsestään. Vai ehkä sittenkin hänen äitisuhteestaan? Alexie syntyi ja asui reservaatissa, kunnes lähti muualle opiskelemaan. Sherman Alexien ja hänen sisarustensa varhaislapsuutta väritti vanhempien alkoholismi. Isä joi koko ikänsä, mutta äiti lopetti juomisen niin päätettyään. Monenlaista vahinkoa oli kuitenkin jo ehtinyt tapahtua, ja tapahtuisi vastakin.
Tyyliltään You Don't Have to Say You Love Me on valloittavan omaperäistä kerrontaa. Välillä Alexie kirjoittaa muistoistaan perinteisten muistelmien tapaan, välillä runoina. Kappaleiden pituudet vaihtelevat ja kokonaisuus muistuttaa - kuten eräässä lyhyessä kappaleessa todetaankin - tilkkutäkkiä. Jopa siinä määrin, että osa kappaleista on keskenään hyvin samanlaisia. Tekstissä on toistoa, mutta se toimii upeasti.
Tykästyin tähän kirjaan todella paljon. Se on karu, raastava ja surullinen, mutta myös hauska, koskettava ja ehkä lopulta myös levollinen. En ole lukenut Sherman Alexielta mitään muuta, mutta kirjastosta löytyi hänen omaelämäkerrallinen nuortenromaaninsa The Absolutely True Diary of a Part-Time Indian, jonka aion lukea jossain vaiheessa. Tätä muistelmateosta suosittelen lämpimästi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti