Zombikuume

Kristina Ohlsson: Zombikuume
WSOY 2020, 202s.
Suom. Pekka Marjamäki

Kristina Ohlssonin Zombikuumetta lukiessa tuli pariin otteeseen hyvin epämukava olo. Kirja tuntui olevan siinä mielessä erikoisen ajankohtainen, että Edsalan pikkukaupungissa leviää tuntematon virus, johon ei tunneta parannuskeinoa. Eristystä suositellaan, tosin sairastuneille, ei terveille.

Kesä on ollut harvinaisen helteinen ja kaikkialla on pörrännyt ampiaisia jo varhaisesta keväästä. Sariastuneiden määrä lisääntyy jatkuvasti. Vieras mies ilmaantuu Herbertin ja isoisän ovelle eräänä yönä kyselemään majapaikkaa. Herbertin mielestä vieraassa on jotakin epäilyttävää. Herbert ja hänen paras ystävänsä Sally päättävät ottaa selville, mitä muukalaisella on oikein mielessään.

Zombeiksi muuttuvat sairastuneet eivät ole Herbertin elämän ainoa huolenaihe. Isoisä alkaa olla jo vanha, eikä ole toipunut ennalleen eräästä sairauskohtauksesta. Kunnan sosiaaliviranomaiset tuntuvat hönkivän niskaan jatkuvasti, eikä Herbertillä ole muita sukulaisia, joiden puoleen kääntyä. Vai onko?

Odotin Zombikuumeelta paljon. Tykkäsin Lasilapset-trilogiasta kovasti ja arvelin tämän aloittavan samantasoisen sarjan. Zombikuume on kuitenkin suunnattu edellistä sarjaa nuoremmille lukijoille. Teksti on varsin yksinkertaistettua ja juonikuviokin suoralinjainen. Vähän kummastelen sitä, että zombien lisäksi kuvioissa on ylipäätään tuo erittäin epäuskottava sukulaiskuvio. Ainakin sen olisi voinut toteuttaa jotenkin vähemmän läpinäkyvästi.

Minusta Zombikuume ei ollut kovin pelottava, mutta uskoisin sen sopivan hyvin kauhunnälkäisille alakoululaisille, ehkä 3.- 6. -luokkalaisille.