 |
| Siina Tiuraniemi: Jäämeri Minerva 2020, 271s. |
Jounin ja Lauran avioero on astumassa voimaan aivan pian, eikä heillä ole aikomustakaan palata yhteen. Yhteisen lapsen vuoksi on toki pysyttävä järkevissä väleissä. Kun Jounin äiti yllättäen kuolee, tämän on tietenkin päästävä mitä pikimmiten Ivaloon. Jotenkin siinä käy niin, että Laura lähtee kuskiksi ja koko perhe suuntaa pohjoiseen - tosin erikoisia reittejä.
Jäämeri on surullinen ja lämmin kertomus. Kaikkitietävä kertoja ei tyydy puhujan rooliin, vaan hyppää mukaan tarinaan aina kun katsoo sen tarpeelliseksi. Pala palalta lukija kuulee Lauran ja Jounin tarinan, ymmärtää eron syyt ja siihen liittyvän kipuilun. Kaiken haikeuden ja surun keskellä huokuu kuitenkin myös lämpö, sellainen vääjäämätön asioiden hyväksyminen ja niiden loppuun saattaminen. Matka Ivaloon ja lopulta jäämerelle on kuitenkin niin pöhkö, että hirveästi en ahdistumaan ehtinyt. Paitsi matkareitistä! Ihan piti kaivaa karttakirja esille, kun aloin niin suuresti epäillä omaa maantiedon tuntemusta!
Kerronta pitää otteessaan ja pidin hirveän paljon siitä, kuinka tarina pompahtelee tunnelmasta toiseen. Jäämeri jätti jälkeensä kurkkua kuristavan mutta jotenkin puhdistautuneen olon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti