Gargantis

 

Thomas Taylor: Gargantis
WSOY 2020, 341s.
Suom. Jaana Kapari-Jatta

Aaveranta on jälleen hiljentynyt turistikauden päätyttyä. Tosin hiljaista ei todellakaan ole, sillä alueella ryskyy ja rymisee harvinaisen voimakkaan rajuilman riehuessa ja laittaessa jopa Aaverannan peruskallion koetuksille. Rouva Fossiili on lähtenyt myrskyä uhmaten rantaan etsimään aarteita ja löytääkin komean, kalanmuotoisen lasipullon, jonka sisällä tuikkii valo ja kylkeä koristavat salaperäiset merkit. Rouva Fossiili haluaa luonnollisesti pitää pullon sisältöineen, mutta museonjohtajan mielestä se kuuluu museoon. Kalastajat taas ovat vakuuttuneita siitä, että he ovat pullon oikeat omistajat.

Hotelli Vanhan Nautiluksen omistaja, Rouva Kraken, antaa kuitenkin pullon Herbert Sitrukselle, löytötavaratoimiston hoitajalle, ja kehottaa tätä ottamaan selvää pullon oikeasta omistajasta. Niin Herbert ja hänen ystävänsä Orvokki Parma ovat pian keskellä vauhdikasta ja selkeästi vaarallista seikkailua.

Gargantis on edeltäjäänsä hurjempi. Taylor kuljettaa tarinaa nopealla temmolla, eikä lukijalle suoda turhia hengähdystaukoja. Herbert ja Orvokki ajautuvat vaaratilanteesta toiseen ja tälläkin kertaa pahiksia tuntuu olevan vähän joka nurkan takana. Toiminnantäyteisyys pitää tunnelman vahvana (tämä olisi ihan täydellistä luettavaa myrskysäällä jossain veden äärellä!) ja pakottaa lukemaan vielä yhden luvun ja sitten vielä yhden tai viisi.

Erityisen paljon pidin kalapullon salakirjoituksesta. Jos olisin lukenut tämän lapsena, alkaisin takuulla kirjoittaa kavereille viestejä tällä systeemillä!

Gargantis osoittautui loistavaksi kirjaksi, joka asettaa sarjan päätösosalle melkoiset paineet.