Näytetään tekstit, joissa on tunniste Thomas Taylor. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Thomas Taylor. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 20. maaliskuuta 2024

Mermeduusa

Thomas Taylor: Mermeduusa
WSOY 2024, 374s.
Suom. Jaana Kapari-Jatta

 

Olen vinkannut Thomas Taylorin Aaveranta-kirjoja aina kun siihen on ollut mahdollisuus. Ja jos ei ole ollut mahdollisuutta, olen monesti ottanut sarjan puheeksi ihan muuten vain.

Mermeduusa on sarjan viides ja viimeinen osa. En tiennyt sitä etukäteen, koska en lukenut kannen yläreunan tekstiä. Postauksen kuvasta poiketen painetun kirjan kannessa, tuolla yläreunassa, lukee "Aaverannan viimeinen mysteeri". Mutta onneksi en tiennyt, koska olisin surrut asiaa koko lukemisen ajan.

Aaverantaan saapuu turistikauden ulkopuolella podcast-porukka. He aikovat selvittää Aaverantaan liittyviä mysteereitä ja kertoa kuulijoilleen, mitä tarujen (ja erinäisten tapahtumien ja äänien) taustalla oikeasti on. Ihan hyvä idea muuten, mutta kuten tiedämme, Aaverannassa todella tapahtuu kummia juttuja... Viime aikaiset tapahtumat ovat olleet huolestuttavia. Kamera Luna lakkaa toimimasta, Erwin-kissa ei ole puhunut viikkoihin ja Merenapinakin hajoaa. Ulkona kuuluu hyytävää ääntä ja Sebastian Ankerias palaa jälleen kaupunkiin. Herbert Sitrus ja Orvokki joutuvat jälleen kerran keskelle pelottavaa seikkailua.

Rakastin tässä kirjassa (ja koko sarjassa!) kaikkea, paitsi sitä, että tämä loppui. Thomas Taylorin luoma erikoinen merenrantakaupunki persoonallisine asukkaineen on kerta kaikkiaan kiehtova. Kaupungin menneisyydessä on valtavasti aineksia legendoille ja seikkailuille, eikä nykyhetkikään mitään tylsää ole. Teksti on ihanan luontevasti soljuvaa, mistä kiitos kuuluu tietysti myös kääntäjälle. Olisin halunnut viipyä Aaverannassa paljon pidempään, mutta olen iloinen siitä, miten tyylikkään lopun sarja saa. Moni kysymys saa vastauksen, mutta mitään puuduttavaa aukiselittämistä ei tarvitse pelätä. 

Aaveranta-sarja sopii valtavan hyvin seikkailumielisille lukijoille. Olen lukenut nämä yhdessä kuopuksen kanssa, joka oli sarjan ensimmäisen osan ilmestyessä 6-vuotias. Kirjat ovat jännittäviä, mutta eivät raakoja.

perjantai 20. tammikuuta 2023

Festergrimm

Thomas Taylor: Festergrimm
WSOY 2022, 349s.
Suom. Jaana Kapari-Jatta

 

 Aaverannassa tapahtuu jälleen seikkailullisia asioita!

Hotelli Nautilukseen odotetaan uutta kunniavierasta. Herbie ja Orvokki järkyttyvät, kun vieraaksi paljastuu Sebastian Ankerias - jonka pitäisi olla vähintään kuollut. Virallisesti Ankerias aikoo avata uudelleen Festergrimmin vahakabinetin, mutta aivan kuten Herbie ja Orvokki arvelevat, perimmäinen syy on kuitenkin jotain aivan muuta.

Minä sitten rakastan näitä kirjoja! Taylorin luoma Aaveranta on täynnä yllätyksiä ja kerroksia; tarinoita, legendoja, mysteerejä ja mielenkiintoisia hahmoja. Jaana  Kapari-Jatan suomennos on lukijaa hemmottelevaa ja kirjaa tuleekin luettua tarpeettoman hitaasti ihan vain lukukokemusta pitkittääkseen.

Festergrimmin vahakabinetin historia on suurelta osin unohtunut ja itse asiassa koko vahakabinetin olemassaolo tuntuu unohtuneen lähes kaikilta. Kuka oli Festergrimm itse, entä hänen mukaansa nimetty kolossaalinen robotti? Entä Pandora ja mitä yhteistä hänellä ja Herbertillä mahtaa olla?

maanantai 7. helmikuuta 2022

Kammovarjo

 

Thomas Taylor: Kammovarjo
WSOY 2021, 356s.
Suom. Jaana Kapari-Jatta



Aaverannan kesäsesonki on päättynyt. Muualla valmistaudutaan halloweenin viettoon, mutta Aaverannassa on oma perinteensä: Kammoyön juhla. Tänä vuonna ohjelmassa on uusi show, sillä hotelliin on kirjautunut taikuri seurueineen. Ensin katoaa yksi henkilö, kohta toinen ja sitten kolmaskin alkaa käyttäytyä aivan oudosti. Herbert Sitruksella ja Orvokilla on jälleen mysteeri ratkaistavanaan.

Thomas Taylorin tarinointi ja Jaana  Kapari-Jatan taidokas suomennos on mukaansatempaavaa luettavaa. Tapahtumat etenevät mukavan ripeällä tahdilla ja tunnelma kiristyy tasaisesti. Aaverannan asukkaat ovat mielenkiintoisia hahmoja, mutta niin ovat myös uudet tulokkaat. Itse kaupungistakin löytyy uusia puolia, tällä kertaa pinnan alta.

Nautin Kammovarjon lukemisesta tosi paljon. Ihan harmitti jättää loppuratkaisun lukeminen kesken, kun piti lähteä töihin. Sarjan aiempien osien tapaan tämäkin sopii erittäin hyvin niille lukijoille, jotka kaipaavat seikkailuja ja jännitystä sekä onnellisia loppuja.

perjantai 20. marraskuuta 2020

Gargantis

 

Thomas Taylor: Gargantis
WSOY 2020, 341s.
Suom. Jaana Kapari-Jatta


Aaveranta on jälleen hiljentynyt turistikauden päätyttyä. Tosin hiljaista ei todellakaan ole, sillä alueella ryskyy ja rymisee harvinaisen voimakkaan rajuilman riehuessa ja laittaessa jopa Aaverannan peruskallion koetuksille. Rouva Fossiili on lähtenyt myrskyä uhmaten rantaan etsimään aarteita ja löytääkin komean, kalanmuotoisen lasipullon, jonka sisällä tuikkii valo ja kylkeä koristavat salaperäiset merkit. Rouva Fossiili haluaa luonnollisesti pitää pullon sisältöineen, mutta museonjohtajan mielestä se kuuluu museoon. Kalastajat taas ovat vakuuttuneita siitä, että he ovat pullon oikeat omistajat.

Hotelli Vanhan Nautiluksen omistaja, Rouva Kraken, antaa kuitenkin pullon Herbert Sitrukselle, löytötavaratoimiston hoitajalle, ja kehottaa tätä ottamaan selvää pullon oikeasta omistajasta. Niin Herbert ja hänen ystävänsä Orvokki Parma ovat pian keskellä vauhdikasta ja selkeästi vaarallista seikkailua.

Gargantis on edeltäjäänsä hurjempi. Taylor kuljettaa tarinaa nopealla temmolla, eikä lukijalle suoda turhia hengähdystaukoja. Herbert ja Orvokki ajautuvat vaaratilanteesta toiseen ja tälläkin kertaa pahiksia tuntuu olevan vähän joka nurkan takana. Toiminnantäyteisyys pitää tunnelman vahvana (tämä olisi ihan täydellistä luettavaa myrskysäällä jossain veden äärellä!) ja pakottaa lukemaan vielä yhden luvun ja sitten vielä yhden tai viisi.

Erityisen paljon pidin kalapullon salakirjoituksesta. Jos olisin lukenut tämän lapsena, alkaisin takuulla kirjoittaa kavereille viestejä tällä systeemillä!

Gargantis osoittautui loistavaksi kirjaksi, joka asettaa sarjan päätösosalle melkoiset paineet.

maanantai 4. toukokuuta 2020

Malamanteri

Thomas Taylor: Malamanteri
WSOY 2020, 298s.
Suom. Jaana Kapari-Jatta

Ihana! Jännittävä! Taianomainen!

Malamanteri on kolmiosaisen sarjan ensimmäinen kirja. Se kertoo noin 12-vuotiaasta Herbert Sitruksesta, Hotelli Nautiluksen löytötavaratoimiston hoitajasta. No ei nyt toki pelkästään hänestä, sillä keskeisessä roolissa on myös kuin tyhjästä ilmestyvä tyttö, Orvokki Parma, jonka vanhemmat ovat kadonneet läheisellä rannalla kymmenisen vuotta aikaisemmin. Aaverannan asukkaat ovat persoonallisia ja kiehtovia, osa kyllä pelottaviakin. Kaikkein pelottavin on kuitenkin malamanteri, tarunomainen peto, jonka väitetään liikkuvan rannalla talvisaikaan.

Taylorin luoma maailma on kerta kaikkiaan upea. Aaveranta on kaukaa katsoen kuin mikä tahansa tavallinen pikkukaupunki, mutta tarkempi tutkiskelu paljastaa vaikka mitä vinkeää. Toimintaa piisaa, eikä tarinassa kovin pitkiä suvantovaiheita tule vastaan. Malamanteri toimii loistavasti omana itsenään, mutta sen verran moni asia jäi vielä auki, että odotan jatko-osia suurella mielenkiinnolla.

keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Yllättäen sarjakuvia

Colleen Af Venable: Kiss Number 8
First Second 2019, 305s.
Piirrokset: Ellen T. Crenshaw

Kiss Number 8 on saanut aika ristiriitaisen vastaanoton, mutta päätin silti ottaa riskin ja ostaa sen omaksi. Pakko tunnustaa, että tarinan asenneilmapiiri on painos
tavan ahdasmielinen, mutta kokonaisuutena tarina on kuitenkin toiveikas.

Mads on enimmäkseen elämäänsä tyytyväinen high schoolilainen, joka käy perheensä kanssa kirkossa ja isänsä kanssa baseball-otteluissa. Madsilla on ystäviä, joiden kanssa hupsutella ja ihailijakin, ystävän veli Adam. Sattumalta Mads saa selville, että hänen isällään on jokin salaisuus. Vanhemmista aistii, että jokin on pahasti vialla, mutta syystä Madsilla on vain (väärä) aavistus. Isän perheestä paljastuu asia, joka on pidetty Madsilta visusti salassa, koska sitä pidetään niin tyrmistyttävänä. Perheen sisäisen kriisin aikana Mads alkaa ymmärtää jotain itsestäänkin.

Madsin perheessä suhtaudutaan erittäin kielteisesti kaikkeen heteroudesta poikkeavaan. Erityisesti isä on äärimmäisen ankara näissä asioissa. Tämä oli tosiaan häiritsevää, mutta toisaalta vastaava suhtautuminen on edelleen turhauttavan yleistä. Kuten alussa totesin, toivoa kuitenkin on, joten jospa tämä sarjakuva toimisi rohkaisevana esimerkkinä siitä, että asenteet voivat muuttua, vaikka se vaatiikin oman aikansa.

Tarina itsessään on hyvä, Crenshaw'n piirrostyyli miellyttävää. Ihan hyvä ostos.


--------------------------------------------------


Marcus Sedgwick: Scarlett Hart, Monster Hunter
First Second 2018, 192s.
Piirrokset: Thomas Taylor

Scarlett Hart, Monster Hunter löytyi vähän vahingossa, kun etsin epätoivoisesti sarjakuvavinkkejä Amazonista.

Scarlett Hart on kahden hirviönmetsästäjän orvoksi jäänyt tytär, joka vastoin sääntöjä jatkaa vanhempiensa työtä. Uskollinen hovimestari Napoleon toimii Scarlettin kuskina ja käy lunastamassa pyydystetyistä hirviöistä luvatut palkkiot, sillä alaikäinen Scarlett ei voi sitä itse tehdä. Kilpaileva hirviönmetsästäjä, kreivi Stankovic, änkeää melkein aina samoille hirviöapajille ja tuntuu muutenkin olevan aina ensimmäisenä paikalla, kun jotakin epämääräistä tapahtuu. Scarlett pääsee kreivin juonittelujen jäljille, mutta edessä on hurjia taisteluita.

Tämä oli tasokas seikkailusarjakuva, joka sopii hyvin jo 12-vuotiaille ja ehkä nuoremmillekin. Piirrosjälki on miellyttävää katseltavaa ja värimaailma sekin tarinalle sopivan hillittyä. En tiedä onko tälle tulossa jatkoa, mutta toivon niin. Ainakin loppukohtaus on sen tyyppinen, ettei tarina välttämättä loppunutkaan tähän.