Talven lapset

 

Jennifer McMahon: Talven lapset
Bazar 2020, 384s.
Suom. Sari Karhulahti

Talven lapset on koukuttava ja nopealukuinen kirja, joka tarjoaa kauhunväristyksiä ja saa tuskastumaan epäloogisesti käyttäytyviin päähenkilöihin.

Vuonna 1908 West Hallissa Sara Harrison Shea kirjoittaa salaista päiväkirjaa irtosivuille, joita hän kätkee kotitaloonsa irtonaisten lattialautojen alle ja muihin piiloihin. Saman vuoden talvella Saran tytär saa surmansa ja vain kuukautta myöhemmin Sara itse löydetään surmattuna kotinsa läheiseltä pellolta.

Nykyajassa samassa paikassa 19-vuotias Ruthie jää yksin pikkusiskonsa kanssa, kun äiti yllättäen katoaa. Tytöt koluavat talon jokaisen nurkan johtolankojen toivossa ja tekevätkin muutaman yllättävän löydön.

Surun murtama Katherine on muuttanut West Halliin miehensä kuoleman jälkeen. Katherine haluaa selvittää, mitä hänen miehensä teki West Hallissa kuolinpäivänään.

Miten kaikkeen liittyvät nukkujat, kävelevät kuolleet? Mitä Saran päiväkirjan kadonneissa sivuissa kerrotaan?

Luin noin kaksi kolmannesta tästä kirjasta hyvin nopeaan tahtiin. Tarina lähtee kiinnostavasti liikkeelle ja McMahon onnistuu kuvaamaan nukkujia ja Ruthien kotitalon lähiympäristöä niin painostavasti, että ainakin minua pelotti aivan tarpeeksi. Vaikka kirja kulkee kaiken aikaa maagisen ja realistisen välillä, sitä realismia olisi saanut tosiaan olla enemmän etenkin näiden nykypäivän hahmojen toiminnassa. Lisäksi koin, että loppua kohti kirjasta katosi jännite lähes kokonaan, kun tapahtui vain epätodennäköisyyksiä ja -uskottavuuksia toisensa perään. Kirjan loppuratkaisukin oli harvinaisen lässähtävä. 

Talven lapset ei ole täydellinen kirja, mutta se tarjosi kuitenkin viihdyttävän pelottavia lukuhetkiä. Erityisen paljon nautin tämän lukemisesta, kun saatoin istua takkatulen ääressä ja sivusilmällä vilkuilla ulos  lumisateeseen. (Vaikka myönnän, että aika pian suljin verhot, etten vahingossakaan näkisi mitään epämääräistä liikuskelemassa ulkona...)