Pienen hauen pyydystys

 

Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys
Siltala 2019, 280s.

Ikinä ei saisi antaa kansikuvan vaikuttaa luettavien kirjojen valintaan, ainakaan poissulkevasti. Näin kuitenkin oli käynyt tälle Pienen hauen pyydystykselle, jonka kansi on mielestäni tympeä. Eipä kirjan nimikään houkutellut tarttumaan kirjaan edes takakansitekstin verran. Tyhmä minä!

Onneksi näin Facebookissa erään blogikaverin tätä kehuvan ja toisen vielä yhtyvän kehuihin ja yhtäkkiä Pienen hauen pyydystys olikin tasan sitä, mitä halusin seuraavaksi lukea. Ja voi hyvänen aika, mistä kaikesta olisin jäänyt paitsi, jos en tätä olisi koskaan lukenut! Juhani Karila ensinnäkin kirjoittaa niin sutjakasti, että ihan jo sen puolesta lukukokemus oli mainio. Mutta kun sisältö vielä osoittautui täydelliseksi, niin ah!

Kirjan tapahtumat sijoittuvat lappiin, pieneen kyläseen, jossa asukkaita on vähän, mutta tarinoita/kohtaloita/yllätyksiä sun muita paljon. Elina Ylijaako matkustaa kesän alussa kotiseudulleen pyydystämään haukea, jotta saisi itse elää. Kuulostaako erikoiselta? Niin se onkin! Elinan kotikylällä tunnetaan näkit, peijoonit, metelit ja jopa hattarat, mutta ihmisten ongelmat voivat silti olla tavallisempaa laatua. Tai sitten eivät. Elinan perässä lappiin saapuu myös Janatuinen, työtehtävissä matkustava poliisi ja siinäpä sitä onkin aineksia jo vaikka mihin.

Rakastin tässä kirjassa ihan kaikkea: hahmoja, miljöötä, tapahtumia, kerrontaa - lopulta jopa tuota kansikuvaa. Näin hauskaa ei ole läheskään jokaisen kirjan kanssa.