Paratiisiin

Hanya Yanagihara: Paratiisiin
Tammi 2022, 905s.
Suom. Arto Schroderus

 

Ostin Hanya Yanagiharan Pieni elämä -kirjan aikoinaan ennakkoon, mutta vieläkään en ole saanut aloitettua sitä. Jotenkin kirjan saama ylistys pelottaa. Nyt kun ehkä tiedän, mitä on odotettavissa, kirja houkuttelee ihan uudella tavalla.

Paratiisiin on massiivinen kirja. Minulla kävi sillä tavalla onni onnettomuudessa, että jouduin koronan jälkitautien vuoksi sairauslomalle, enkä pystynyt tekemään oikein muuta kuin lukemaan. Näin ollen pystyin uppoutumaan Paratiisiin (Paratiisiinhin? miten tämän pitäisi taipua vai pitäisikö?) eri tavalla kuin normiarjessa olisin voinut tehdä.

Kirja on jaettu kolmeen osaan, joiden välillä on aina 100 vuotta. Maantieteellisestikin vaihdetaan paikkaa New Yorkin ja Hawaijin välillä. Sen sijaan henkilöhahmojen nimet eivät muutu! Tämä aiheutti erikoisia mielleyhtymiä, kun välillä sekoitin hahmot toisiinsa, mikä oli oikeastaan hauska lisä. Kirjan maailma on jonkinlainen vaihtoehtoinen tai rinnakkainen todellisuus. Siinä on paljon samaa kuin oikeassa maailmassa, mutta myös aina jotakin ratkaisevasti erilaista. 

Juonesta sinänsä en osaa hirveästi sanoa mitään järkevää. Tässä käsitellään sukupolvien eroja, velvollisuuksien ja omien haaveiden ristiriitoja, rakkautta ja siihen liittyviä odotuksia sekä kenties väistämättä eteen tulevia pettymyksiä. En voi väittää ymmärtäneeni kirjaa täysin, mutta erittäin kiehtova tämä oli.