M is for Monster

Talia Dutton: M is for Monster
Harry N. Abrams, 2022

 

Mulle selvisi vasta vähän aikaa sitten, että Storytelissä on myös sarjakuvia! Niitä on kyllä tosi vaikea sieltä löytää, mutta ahkeralla selailulla olen onnistunut löytämään jo monta kiinnostavaa nimekettä.

M is for Monster kertoo keksijä-siskoksista. Maura on saanut surmansa erästä konetta kokeillessa ja isosisko Frances on ommellut hänet uudestaan kasaan. Prosessi ei ole ollut nopea eikä helppo, eikä ole helppoa silläkään hahmolla, joka työpöydältä herää. Ruumis on kyllä Mauran entinen (joskin kovin kärsinyt), mutta henkilö tuossa kehossa ei ole Maura. Frances on sitä mieltä, että ainahan pikkusiskon maalliset jäännökset voi purkaa uudestaan osiin ja ehkäpä siten Maurakin tulisi takaisin. Mauran kehossa elää kuitenkin toinen, eikä hän halua lakata olla olemasta. Tämä "toinen" näkee Mauran haamun peileissä ja he keskustelevat paljon. Hahmo saa nimen M, jota Maura hänestä käyttää. Maura yrittää ohjeistaa M:ää toimimaan niin, että Frances uskoisi tämän sittenkin olevan Maura, vaikka muisti ei palaakaan. Vähitellen M alkaa kuitenkin löytää enemmän omaa persoonallisuuttaan, omia mielenkiinnonkohteita ja Francesin odotukset alkavat tuntua entistä raskaammilta.

Tämä oli kiinnostava, hiukan Frankenstein-henkinen tarina minuudesta, oman itsensä löytämisestä ja siitä, kuinka jokainen haluaa tulla hyväksytyksi omana itsenään. Piirrostyyli on selkeää, kaunista ja realistista. 

Pohjolan neito

 

Mikko Kamula: Pohjolan neito
Gummerus 2025

Metsän kansa -sarjan uusinta osaa ehdittiin varmasti odottaa muuallakin kuin meillä. Olen nauttinut Kamulan kerronnasta, joka on pitänyt hyvin otteessaan vaikka kirjoilla mittaa onkin. 

Pohjolan neito alkaa melko rauhallisesti: käydään läpi Tenhon ja hänen perheenjäsentensä tuoreita kuulumisia. Tenho on pikku hiljaa toipumassa rankasta matkastaan Tuonelaan, Varpu saa mahdollisuuden lähteä parantajaksi Hämeen linnaan ja Heiska nauttii perhe-elämän ensi askelista. Kun Tenho ja Yörnin äijä alkavat selvittää kadonneen sepän olinpaikkaa, käy selväksi että edessä on jälleen vaarallinen reissu, tällä kertaa Pohjolaan.

Kokonaisuutena Pohjolan neito on kyllä ihan viihdyttävä seikkailu, mutta minulla oli tämän kanssa haasteitakin. Ensinnäkin olen pitänyt eniten sarjassa arkisuudesta ja siitä, miten kansanusko maahisineen ja kotitonttuineen on ollut saumaton osa ihmisten elämää. Mitä kauemmaksi kotoa Tenhon sisarukset ovat lähteneet, sitä vähemmän sitä arkifantasiaksi kutsumaani elementtiä oikeastaan on mukana. Välillä tätä lukiessa tuli myös sellainen olo, että tarinaan on haluttu mahduttaa valtavasti historiallista tietoa, joka ei kuitenkaan tarinalle olisi välttämätöntä. Etenkin Varpun reissu Turkuun tuntui melkein luennoinnilta, kun sekä matkaseuralaiset että paikalliset kertovat milloin minkäkin rakennuksen/perheen/alueen taustoja. Viimeistään kakkuloiden esittely alkoi turhauttaa... 

Sitä arkisuutta tästä kirjasta ei tosiaan kovin paljoa löydä. Siitä pidin, että sisarukset ovat pitkästä aikaa kaikki kolme samassa paikassa samaan aikaan. Eikä Pohjolan neito missään nimessä huono kirja ole. Minä vain toivoin tarinan kulkevan vähän maltillisemmissa puitteissa.

Pythia puhuu

 

Liv Strömquist: Pythia puhuu
Sammakko, 2025
Suom. Helena Kulmala

 

Pythia puhuu on kuin Liv Strömquistin anti-selfhelpopas. Tutulla, napakalla tyylillään Strömquist pureutuu erilaisiin elämänohjeisiin, joita maailma on pullollaan, vaikka niitä ei kaipaisikaan.

Aiempien albumien tapaan tämäkin on runsas ja laittaa ajattelemaan. On puhetta horoskoopeista ylimalkaisine neuvoineen; elämästä nauttimisen pakosta; sisäisestä/aidosta minästä; sattumasta, kohtalosta ja itseensä uskomisesta; mikrovallankäytöstä; terveellisistä elintavoista ja vaikka mistä muusta.

Pythia puhuu ei ole mikään kepeä, nopeasti luettava sarjakuva. Ainakin mulle oli tarpeellista pitää miettimis-/sisäistämistaukoja. Olen tosi taitava ahdistuja, eikä tän albumin aiheet olleet siinä mielessä kauhean sopivia mulle: sen verran paljon oli kaikkea ankeaa ja typerää läpi käytävää. Toisaalta välillä vähän naurattikin! Mikrovallankäytöstä Strömquist käytti esimerkkinä erästä tubettaja-bloggaaja-podcastaaja-kirjailijaa, joka julistaa ahkerasti siitä, kuinka menestyäkseen parisuhteessa miehen on jatkuvasti toimittava kuin he olisivat naisten yläpuolella sosiaalisessa arvojärjestyksessä. Tämä tyyppi, jonka nimeä en halua tänne kirjata, oli esimerkiksi havahtunut siihen, että töistä tultuaan hän kävi antamassa vaimolleen suukon. Eihän tällainen nyt tietenkään sovi, joten tyyppi alkoi töistä palattuaan seistä eteisessä kunnes vaimo tuli sinne antamaan suukon. Että oppiipahan paikkansa, eikä odota, että mies juoksee suukottelemassa! Tän osuuden viimeisessä ruudussa kyseinen tyyppi seisoo pimeässä eteisessä kun vaimo puuhailee kaikessa rauhassa omiaan. :D

Tykkäsin tästä kuten aiemmistakin Strömquistin albumeista tosi paljon. Piirrostyyli ei ole mun lempparia, mutta tekstaus on pääosin selkeää ja sujuvasti luettavissa.

Vahva suositus!

Tuntematon Juice Leskinen

 

Timo Kalevi Forss: Tuntematon Juice Leskinen
Like 2024

Kuten olen täällä aiemminkin tuonut ilmi, ihailen Juice Leskisen sanataituruutta ja kiinnostuinkin heti, kun kuulin että Leskisen muille tekemistä biiseistä on tulossa kirja. Lukeminen meinasi olla vähän kankeaa, kun yhteistyökuvioissa oli paljon "päällekkäisyyksiä", minkä vuoksi samoja asioita kerrattiin moneen kertaan. 

Tuntematon Juice Leskinen opetti, että tunnen itse asiassa aika huonosti suomalaista musiikkialaa - sen verran moni mainituista artisteista tai bändeistä oli minulle tuntemattomia. Toisaalta, ehkä on ihan normaalia, ettei ole kauhean hyvin perillä oman lapsuuden aikaisista iskelmätähdistä tai parin singlen muusikoista. 

Forss analysoi sekä Leskisen sanoituksia, että artistien tulkintoja. Näistä kirjassa esitellyistä biiseistä on koottu Spotifyhin soittolista, jota olisi voinut kuunnella kirjan lukemisen lomassa. Sanoituksista olisi ollut kiinnostavaa lukea pidempiä näytteitä, kuin millaisia kirjaan oli valittu. Tuntuu, että muutamasta lauseesta ei kauhean selkeää kuvaa koko sanoituksesta oikein voi saada. 

Vaikka totta kai tiesin Leskisen kirjoittaneen paljonkin sanoituksia muiden käyttöön, en tosiaankaan ollut käsittänyt, kuinka tuottelias hän kaiken kaikkiaan oli. Ja että edelleen on olemassa levyttämättömiä Leskisen tekemiä sanoituksia, se tuntuu oikeastaan aika hienolta! 

Tuntematon Juice Leskinen on teos, joka kertoo paitsi lahjakkaasta sanoittajasta, myös melkoisesta määrästä suomalaisia muusikoita, artisteja ja bändejä. Eikä sovi unohtaa, että on mukana myös pari ei-suomalaistakin yhteistyökuviota.