Gregin kohtalo

 

Chris Rylander: Gregin kohtalo
Eeppisten epäonnistumisten sarja
Jalava 2020, 328s.
Suom. Kaisa Ranta

Vietin Greg Belmontin ja hänen ystäviensä kanssa aika kirjaimellisesti koko joulupäivän. Halusin uppoutua eeppisiin seikkailuihin ja taisteluihin ja tiesin, että juuri sellaisia juttuja (huumorilla höystettynä) tämä kirja tarjoaisi.

Greg ja pieni joukko muita kääpiöitä sekä Kivinen matkustavat vesiteitse Venäjälle etsimään legendaarista amulettia, joka tarujen mukaan saattaisi olla ratkaiseva tekijä valloilleen päässeen taikuuden hallitsemiseksi. Aika on käymässä vähiin, vastoinkäymiset eivät. 

Kaiken seikkailemisen keskellä Greg joukkoineen tekee uusia tuttavuuksia, joista vinkein oli erittäin pahanhajuinen läjä, Löllö Plöllö Knöllönlöllö. Tämä pienen ikuisuuden eristyksissä elelleen olion jatkuva puhetulva ja lähes täydellinen tilannetajun puuttuminen oli raivostuttavaa ja hauskaa.

Niin, maailma tosiaan on suistumassa täydelliseen kaaokseen ja vaikka Greg kuinka haluaisi olla olematta minkään sortin sankari tai muutenkaan keskeisessä roolissa koko sekasotkussa, ei hänen auta muu kuin sopeutua tilanteeseen. Joka muuten muuttuu koko ajan sekavammaksi ja vaarallisemmaksi.

Nautin tästä trilogian päätösosasta todella paljon ja luinkin sen aika lailla päivässä. (Miten ihana päivä! Vain lukemista ja syömistä!) Kaisa Rannan suomennos on ihanteellisen sujuvaa luettavaa. Kaikki toimii!

Gregin kirous

Chris Rylander: Gregin kirous
Eeppisten epäonnistumisten sarja 2
Jalava 2020, 333s.
Suom. Kaisa Ranta

Eeppisten epäonnistumisen sarjan ensimmäisessä osassa Greg Belmontille selviää, että hän on itse asiassa kääpiö. Paljon muutakin Gregille uutta tietoa tulee ilmi. Esimerkiksi se, että hänen isänsä ei itse asiassa olekaan matkustellut pitkin maailmaa erilaisten teelaatujen perässä (no, vähän niidenkin), vaan etsimässä galdervatnia. Ai mitä? Taikuutta! Taikuutta on nimittäin pikku hiljaa tihkumassa uudestaan maan pinnalle ja se herättää eloon erilaisia taruolentoja, kuten hiisiä, kivipeikkoja ja lohikäärmeitä. Niin ja sitten on kaikki se juttu haltijoiden ja kääpiöiden huonoista, sotaisista väleistä, mikä on aika epäkäytännöllistä, varsinkin siinä vaiheessa kun Greg saa tietää että hänen paras ystävänsä Edwin on haltija. Vieläpä prinssi.

Gregin kirouksen alussa meno onkin jo melko villiä. Greg on uusien kääpiöystäviensä kanssa määrätty taltuttamaan eräs lohikäärme, ennen kuin se aiheuttaisi kauheita tuhoja. Asiat eivät kuitenkaan etene aivan suunnitelmien mukaan, mutta onko tuo ihmekään, kun kaikki suunnitelmat ovat aika suurpiirteisiä. Gregin isä ei ole ennallaan ja Greg haluaisi lähteä etsimään vastalääkettä, mutta matkassa on lukuisia muttia ja mutkia.

Tässä kirjassa on ihan kaikkea: ystäviä, huumoria, taisteluita, yllättäviä paljastuksia, lisää taisteluita, juonimista ja muutenkin mukavasti vauhtia.

Aloitin Gregin kirouksen lukemisen jo kevättalvella. Sitten kohdalle osui joku kääpiömäisen huonotuurinen perjantai (vaikka kyseessä olikin sunnuntai), koska minuun iski hirveä asentohuimaus. Kirjalle epäreilusti yhdistin sen rajuun huimaukseen ja oksenteluun, joten ehkä ymmärrätte, miksi kirjaan uudelleen tarttuminen ei hirveästi houkutellut. Tai no, se ei ole ihan totta, sillä halusin kyllä lukea tämän jo paljon aiemmin, mutta en halunnut muistella sitä huonovointisuutta. 

Joka tapauksessa, nyt kun viimein luotin tasapainoelimiini riittävästi ja aloitin kirjan uudestaan, se kyllä vei tehokkaasti mukanaan. Jatko-osan pitäisikin ilmestyä jo tänä syksynä, joten ei muuta kuin lukuhousut valmiiksi seikkailun päätöstä varten!

Gregin legenda

Chris Rylander: Gregin legenda
Eeppisten epäonnistumisten sarja
(The Legend of Greg: Book One of an Epic Series of Failures)
Jalava 2018, 359s.
Suom. Kaisa Ranta

Greg Belmont on tottunut siihen, että joka torstai tapahtuu jotakin epätodennäköistä ja epäonnista. Yksi torstai on kuitenkin jopa Gregin mittapuulla sietämättömän haastava: ensin hänen kimppuunsa yrittää käydä jääkarhu, myöhemmin joukko lintuja. Sitten sattuu kaikkea muutakin lattiasta kasvavasta yrtistä kiveksi muuttumiseen ja isän sieppaamiseen. Lisäksi Greg saa tyrmistyksekseen kuulla totuuden itsestään: hän ei olekaan tavallinen (joskin erikoisen epäonninen teinipoika) vaan kääpiö! Ei mikään umppalumppa vaan sellainen vahva ja taistelukykyinen kääpiö!

Alunperin luimme Gregin legendaa iltasatuna. Arvelin kyllä alusta asti, ettei tämä ehkä ole eskarilaiselle sopivin mahdollinen tarina, etenkään juuri ennen nukkumaanmenoa kuultavaksi. Noin sivulla 122 kuopus vähän harmistuneena sitten totesikin, että tarina alkaa olla hänelle vähän turhan jännittävä, vaikka tosi hyvä onkin. Niinpä jatkoin lukemista itsekseni.

Olen viime aikoina lukenut todella vähän fantasiaa ja Gregin legendan jälkeen mietin entistä enemmän, että miksi ihmeessä. Tässä Rylanderin keksimässä maailmassa kääpiöt ja haltiat ovat toistensa vihollisia, vaikka aktiivisia sotia ei olekaan käyty pitkiin, pitkiin aikoihin. Osa kääpiöistä asuu edelleen luolastoissa, toiset ovat halunneet nousta maan pinnalle ja sulautua ihmisten joukkoon. Gregin isä on tutkimusmatkoillaan löytänyt jotakin taianomaista, joka mullistaa aivan kaiken sekä maan alla että sen pinnalla.

Koska Gregin legenda aloittaa trilogian, seikkailu pääsee tässä osassa vasta alkuun. Mutta alku on kyllä erittäin lupaava!