I'll Be There for You: The One about Friends

Kelsey Miller: I'll Be There for You: The One about Friends
Harper Collins 2018, 8h 27min
Lukija: Amber Benson

Frendit on minulle sellainen tv-sarja, jonka pariin palaan suurin piirtein säännöllisesti. En muista milloin olen Frendejä ensimmäisen kerran katsonut, enkä sitäkään monestiko sarja on tullut nähtyä. Meillä on kaikki kaudet DVD:llä, mutta tällä hetkellä sarjaa on paljon vaivattomampaa seurata Netflixistä.

Kelsey Miller on koonnut kirjaksi valtavan määrän Frendit-tietoutta ja anekdootteja. Jos sarja ei ollenkaan kiinnosta, tuskin kannattaa tarttua tähän kirjaankaan.

Miller käy läpi muun muassa sarjan syntyä, castingia ja näyttelijöiden keskinäistä dynamiikkaa. Ehkä mielenkiintoisimmaksi koin sen osuuden, jossa Miller pohtii, kuinka hyvin - tai huonosti - sarja on kestänyt aikaa. On kyllä aivan totta, että varsinkin ensimmäisellä tuotantokaudella revitään älytön määrä huumoria ihan vain homoseksuaalisuudesta.

Millerin teksti on lukijaystävällisen jouhevaa. Tästä aiheesta olisin jaksanut kuunnella vielä saman verran lisää.

Aloimme katsoa sarjaa mieheni kanssa uudestaan pian sen jälkeen kun aloitin tämän kirjan kuuntelun. Kun kuuntelin töistä palatessa I'll Be There for You:n loppusanoja, liukastuin ja kaaduin aika pahasti. Kotiin päästyäni makasin sohvalla kylmäpussi takapuolen päällä, kun alettiin katsoa seuraavaa Frendit-jaksoa. Kuinka osuvaa, että vuorossa oli The One with the Butt.

They Both Die at the End

Adam Silvera: They Both Die at the End
HarperCollins 2017, 8h 30min.
Lukijat: Bahni Turpin, Michael Crouch & Robbie Daymond

Joskus lähitulevaisuudessa kuolema ei enää tule yllätyksenä. Kuolemat osataan ennustaa ja jokainen ihminen saa kuolinpäivänsä alkaessa puhelinsoiton Death-Castilta, jotta kukin voi viettää viimeisen päivänsä parhaaksi katsomallaan tavalla. Syyskuun viidentenä päivänä, pian keskiyön jälkeen puhelun saavat muiden muassa Mateo ja Rufus. He eivät tunne toisiaan, mutta sattuman (ja Last Friend -applikaation) kautta he päätyvät viettämään viimeisen päivänsä yhdessä.

Adam Silvera kertoo tarinan, joka on yhtä aikaa surullinen, hauska, ahdistava ja ihana. Idea on tavallaan kaukaa haettu, toisaalta taas hyvinkin realistinen. Jos kuoleman voisi ennustaa, on helppo uskoa, että jotain Death-Castin ja Last Friendin tapaista olisi takuulla olemassa. Kirjassa kuoleville järjestetään erilaisia elämysmatkoja ja heille on tarjolla erilaisia etuja. Tietysti sopivaan hintaan. Tämäkin kuulostaa todennäköiseltä.

Äänikirja on toteutettu kolmen lukijan voimin ja lopputulos on ensiluokkainen. Mateolla ja Rufuksella on omat ääninäyttelijänsä, kolmas antaa äänensä Mateon parhaalle ystävälle, Rufuksen kavereille ja muutamille muille minä-kertojille.

Joillakin kirjoilla on minuun sellainen halausvaikutus, että haluaisin ihan hirveästi rutistaa sen kirjan hahmoja. Tai edes sitä kirjaa. Äänikirjan huono puoli oli se, että kirjan loputtua piti tyytyä klikkaamaan sille viisi tähteä kun en viitsinyt puhelinta halailla.

Confessions of a Prairie Bitch

Alison Arngrim: Confessions of a Prairie Bitch. How I survived Nellie Oleson and learned to love being hated

!t (It Books) 2011, 297s.

Tätä kirjaa minulle suositteli Goodreads sen jälkeen, kun olin lukenut Sarah Silvermanin The Bedwetterin. Suoraan sanottuna Pieni talo preerialla -sarjan Nellie Olesonia näytelleen Alison Arngrimin muistelmat eivät olisi niin hirveästi kiinnostaneet, ellei kirjalla olisi näin törkyistä nimeä ja hauskaa kantta. Hankin kirjan omaksi, marinoin sitä hyllyssä vuoden, aloittelin vähän ja hauskasta alusta huolimatta laitoin takaisin hyllyyn, kun muut kirjat kiilasivat väliin. Tässä eräänä päivänä unohdin kirjani alakertaan, kun menin kuopusta nukuttamaan päiväunille ja nappasin Confessions of a Prairie Bitchin luettavakseni.

Alison Arngrim näytteli Pieni talo preerialla sarjan pahista, kauppiaan tytär Nellie Olesonia seitsemän vuoden ajan. Tuona aikana Alisonista ja Nelliestä tuli monien silmissä yksi ja sama henkilö, joten toisinaan fanitapaamisissa edelleenkin tapahtuu mitä absurdeimpia kohtauksia.

Kirja alkaa Alisonin lapsuudesta, joka ei ollut aivan tavanomainen. Hänen äitinsä oli näyttelijä, joka teki paljon myös ääninäyttelijän töitä. Alisonin koulukaverit olivatkin kärkkäitä vaatimaan esimerkiksi Casper (the friendly ghost) imitaatioita. Alisonin isä taas oli Liberacen henkilökohtainen manageri sekä homo, mitä tosin ei lapsille myönnetty. Alisonin veli, Stefan, oli lapsinäyttelijä ja myöhemmin teini-idoli.

Hulvattoman alun jälkeen lukijan silmille paiskataan järkyttävä asia, josta lukeminenkin ahdisti valtavasti. Vaikka kirja olisi voinut muuttua synkäksi ja raadolliseksi, Arngrim onnistuu omalla asenteellaan ja hersyvällä huumorillaan jättämään asian hiukan taustalle. Alisonin kertomukset Pieni talo preerialla -sarjan kuvauksista ovat mielenkiintoisia ja hauskoja, sellaisia joiden jälkeen sarjaa katsoisi aivan uusin silmin. Nellie Oleson ei ole tosiaan kuulunut lempihahmoihini, mutta tämän kirjan jälkeen hänestä on pakko pitää. Kuvauspaikalla lapsinäyttelijöistä pidettiin hyvä huoli, vaikka olosuhteet olivatkin nykymittapuulla varsin vaatimattomat. Kenenkään ei kuitenkaan tarvinnut pelätä koskemattomuutensa puolesta:

"The impression I was given in no uncertain terms was that if anyone bothered me, all I had to do was tell one of the guys on the crew, and the body would never be found."

Confessions of a Prairie Bitch on esimerkillinen "julkkismuistelmateos". Arngrim kertoo toki paljonkin työstään, mutta myös itsestään. Hän ei sorru kertaamaan tv-sarjan tapahtumia, jotka ovat katsojille (vai lukijoille?) entuudestaan tuttuja, vaan jakaa juuri niitä kiinnostavampia, kulissien takana tapahtuneita asioita. Arngrimin käyttämä kieli on sulavaa luettavaa: sanasto on värikästä, mutta ei-natiivillekin helposti ymmärrettävää ja kertojana Arngrim on luonnonlahjakkuus.

Harvoin kirjojen kansiin valituista ylistyskommenteista löytyy yhtä hyvin osuvaa kuvausta kuin tästä Atlanta Journal-Constitutionin tiivistys: "Hilarious and heartbreaking." Tätä lukiessani nauroin ja itkin, välillä yhtä aikaa.

Oi kiitos, Goodreads, mahtavasta kirjasuosituksesta!

The Bedwetter

Sarah Silverman: The Bedwetter. Stories of Courage, Redemption, and Pee.

HarperCollins, It Books edition 2011, 240s.

Mitä sinulla tulee ensimmäisenä mieleen Sarah Silvermanista? Jimmy Kimmel Liven 5v-juhlajakso ja Emmy-palkittu "I'm Fucking Matt Damon"? Jep, minulla myös. :)

The Bedwetter on omaelämäkerrallinen teos, jota lukiessa vuoroin naurattaa, ällöttää ja välillä ihan aidosti itkettääkin. Silverman kertoo lapsuudenperheestään suorasukaisesti mutta lämmöllä, niin että lastaan kiroilemaan opettava isäkin saa lukijan puolelleen. Ei sillä, että kenenkään puolelle pitäisi asettua, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan. Kirjassa keskitytään lapsuuden ja teini-iän jälkeen Silvermanin stand-up-uran ja oman tv-sarjan, The Sarah Silverman Programin, vaiheisiin. Minä en ole kyseistä sarjaa koskaan katsonut ja kirjan perusteella sen huumori painottuu minun makuuni liian vahvasti vyötärön alapuolelle, joten taidan jatkossakin jättää väliin. (Paitsi toisaalta, jos sarjan yksi kirjoittaja on siirtynyt mitä mainioimman Parks and Recreationin tekijäkaartiin, niin ehkä tällekin pitäisi antaa mahdollisuus.)

Kirjasta jäi hivenen ristiriitainen jälkimaku. Viimeinen kolmannes, näin karkeasti arvioiden, keskittyi niin vahvasti tv-sarjan tekemiseen että suoraan sanottuna vähän pitkästyin. Mutta ensimmäiset kaksi kolmannesta luin kyllä hyvällä halulla. Silverman on virkistävän rempseä ja estoton persoona. Mikäli hitusenkaan kiinnostaa, niin kyllä tämäkin kirja kannattaa lukea.