Tove Jansson: Kuuntelija
(Lyssnerskan, 1971)
WSOY 1972,154s.
Suom. Kristiina Kivivuori
Harvoin kestää näin lyhyen kirjan lukeminen kahta kuukautta. Nyt kesti, enkä tiedä olenko enemmän huojentunut luku-urakan päättymisestä vai pettynyt lukukokemukseen. En voi syyttää edes vääränlaista lukufiilistä, sillä kahdessa kuukaudessa olisi voinut "sen oikean tunnelman" osuneen kohdalleen.
Luen novelleja varsin vähän, mutta melko säännöllisesti. Hyvin usein koen novellit töksähtäen loppuviksi ja siitä syystä keskeneräisiksi. Tämän novellikokoelman kanssa kävi melkeinpä vielä huonommin. Nyt tuntui, ettei valtaosassa novelleja ollut edes kunnollista ideaa, ei sellaista juonentynkää, johon olisin voinut tarttua. Kuuntelija sisältää 11 novellia, mutta en pysty palauttamaan mieleeni kuin häivähdyksiä muutamista.
Jansson on loistava tunnelmoija. Jo muutamalla rivillä hän onnistuu kuvailemaan tilanteen niin osuvasti, että lukija tuntee olevansa paikalla. Mutta jos saa olla kärpäsenä katossa seuraamassa tilannetta, kyllä sitä mielellään toivoisi, että tosiaan myös olisi jokin tilanne, jota seurata.
Ystävänpäivän kunniaksi olisi ollut kiva blogata jotain ihastunutta ja ylistävää, mutta koska Kuuntelija oli nyt vuorossa, niin tällä on pärjättävä. Toivotan silti oikein kivaa tätä päivää!
