Melkoiset juhlat

Niccolò Ammaniti: Juhla alkakoon (Che la festa cominci)

Otava 2011, 424s.

Suom. Leena Taavitsainen-Petäjä

Tämä kirja olisi varmasti mennyt minulta tyystin ohi, ellen olisi löytänyt sitä Valkoisen kirahvin blogista. Olen aiemmin lukenut Ammanitin kirjat Minä en pelkää, joka on yksi suosikeistani, sekä Taivaan ja maan välillä, joka oli hyvällä tavalla kauhea ja vastenmielinen.

Juhla alkakoon on täysin erilainen kuin kumpikaan aiemmin suomennetuista teoksista. Se on satiiri, joka pursuaa vinksahtanutta huumoria ja saavuttaa loppupuolella katastrofi/komediaelokuville tyypillisen kaaoksen. Tapahtumia seurataan pääasiassa kahden kertojan silmin.

Mantos on pikkuruiseksi kutistuneen Abaddonin pedot -satanistilahkon johtaja, joka haaveilee näyttävästä ja lahkon imagoa nostavasta ihmisuhrista. Vaimoltaan Mantos piilottelee lahkoharrastustaan väittämällä viettävänsä aikaa Dungeons and Dragons roolipelin parissa. Eikä se työ appiukon huonekaluliikkeessäkään aivan istu mahtavan lahkojohtajan rooliin. Toisena kertojana on itsekeskeinen kirjailija, Fabrizio Ciba, joka ei millään saa aikaan seuraavaa kirjaansa.

Molemmat kertojat päätyvät Villa Adassa järjestettäviin mittaviin juhliin, jotka eivät sujukaan aivan suunnitelmien mukaan. Oikeastaan mikään ei suju.

Jos en olisi etukäteen lukenut kirjasta mitään, olisin varmaankin pettynyt. Nyt kuitenkin osasin odottaa aiemmista tyystin poikkeavaa kirjaa ja täytyy sanoa että tämä oli hauska! Etenkin alkupuolella nauratti Mantosin kömpelöt yritykset olla uskottava satanisti, kun kotona kaapin paikan määrää kuitenkin äkäinen vaimo. Hulvaton ja röyhkeä kirja, jota voi suositella nopeaksi aivojennollaustarinaksi. Ei tosikoille.

Lukukartalta valloitan Italian.

Tästä pääset Karoliinan arvioon.

Tunteikkaat kirjat

5. Kirja, joka tekee sinut iloiseksi

Hyvä lukuromaani ilostuttaa aina. Diane Setterfieldin Kolmastoista kertomus on tästä oivallinen esimerkki: taipuisaa kieltä, sopivasti jännittävä tarina ja yllättävä loppu.
Toisaalta eläydyn kirjoihin aina melko vahvasti, joten jos kirjassa ollaan iloisia, minäkin olen.


6. Kirja, joka tekee sinut surulliseksi

Eläytymisen jo mainitsinkin, joten surulliset tapahtumat saavat minut helposti itkemään. Ja korostan sanaa helposti. En odottanut että Mötley Crüe - Törkytehdas saisi minut kyyneliin, mutta niin siinäkin vain kävi että nenäliinaa tarvittiin.
Joskus kirja onnistuu olemaan tunnelmaltaan niin synkkä ja ankea, että lukijalle tulee paha mieli. Viimeksi pitempiaikaisen alakulon sai aikaan Niccolò Ammanitin kirja Taivaan ja maan välillä.