Blue Lily, Lily Blue & The Raven King

Maggie Stiefvater:
Blue Lily, Lily Blue & The Raven King

Scholastic Audio 2013 & 2016, 10h 3min + 11h 51min
Lukija: Will Patton

Nyt on kuunneltu koko Raven Cycle -sarja, vaikka mieli teki luovuttaa. Kahdesta ensimmäisestä osasta blogatessa moitinkin jo Will Pattonin lukutyyliä, enkä sopeutunut siihen näissä kahdessa viimeisessäkään.

Blue, Gansey, Ronan ja Adam jatkavat Glyndŵrin ruumiin etsintöjä ja joutuvat matkan varrella vaikka kuinka moneen yllättävään tilanteeseen. Minun oli erittäin vaikea seurata juonta, kun huomio kiinnittyi aivan liikaa Pattonin erikoisiin tulkintoihin, mutta ainakin Bluen isä löytyy ja äiti katoaa, mutta löytyy taas. Ronan oppii lisää kyvystään tuoda asioita unista ja Blue ja Gansey yrittävät piilotella rakastumistaan muilta. Jonnekin väliin tarinaa putkahtaa myös kolme ranskalaisaksentilla puhuvaa veljestä (kolmoset, jos en väärin muista) ja heidän roolinsa jäi suureksi arvoitukseksi, sillä Pattonin ranskalaisaksentti vei taas kaiken huomion.

Olisin niin hirveästi halunnut hullaantua tähän sarjaan! Tässä on tosi paljon sellaista mistä pidän ja sitten tämä lukija onnistui sössimään koko homman. Tai kuuntelijana minä annoin lukijalle liikaa "valtaa". Jos nämä joku päivä suomennetaan tai löydän nämä englanninkielisinä jostakin, niin luen uudestaan paperiversiona ja yritän unohtaa Pattonin aiheuttamat traumat.

The Raven Boys & The Dream Thieves

Maggie Stiefvater:

The Raven Boys
The Dream Thieves

Scholastic Audio 2011 & 2012,
11h 8min & 12h 45min

Lukija: Will Patton

Kaipasin jotakin kevyttä, lievästi jännittävää ja ehkä hitusen teiniromantiikkaa sisältävää kuunneltavaa ja päätin tutustua tähän Maggie Stiefvaterin Raven Boys -sarjaan. Kahden ensimmäisen osan jälkeen olen vielä vähän ymmälläni, enkä osaa oikein sanoa edes sitä, pidänkö näistä vai en.

Blue Sargent on selvänäkijä-(yksinhuoltaja)äidin ainoa lapsi ja tottunut siihen, että korteista luetaan milloin mitäkin ennustuksia. Bluelle itselleen on kerrottu jo kauan sitten, että kun hän suutelee tosirakkauttaan, tämä kuolee. Bluella ei ole selvänäkijän kykyjä, mutta mystisellä tavalla pelkkä hänen läsnäolonsa saa yliluonnolliset asiat voimistumaan.

Läheisen poikakoulun, Aglionbyn, oppilaista Blue haluaa pysyä mahdollisimman kaukana, sillä heistä olisi varmasti vain harmia. Tietystikään moinen välttely ei onnistu ja tuota pikaa Blue yhdessä muutaman Aglionbyn Raven Boyn kanssa etsii muinaisen Walesin prinssin, Owain Glyndŵrin, hautaa ja "ley linea", jonka Blue perheineen tuntee nimellä Corpse Road. 

Suurin ongelma näissä kirjoissa on lukija. On ihan ymmärrettävää, että lukija pyrkii muuttamaan ääntään tai äänenpainoaan siten etteivät kaikki kirjan hahmot kuulostaisi samalta. Will Patton ei kuitenkaan onnistu luomaan tarpeeksi monia eri puhetapoja, jotta jokainen hahmo kuulostaisi normaalilta. Yksi nuorukainen kuulostaa omituiselta sekoitukselta huutokaupanpitäjää ja aggressiivista pelleä. Blue, samoin kuin moni muu naispuolinen hahmo, taas kuulostaa haavemaailmaan unohtuneelta humalaiselta, joka lähinnä henkäilee repliikkejään.

The Raven Boysien maailmassa on kuitenkin paljon sellaista mistä pidän. Tässä liikutaan toden ja yliluonnollisen rajamailla luontevasti. Erityisen paljon pidän yhden pojan, Ronanin (joka kuulostaa Pattonin tulkitsemana aina vihaansa tukehtuvalta), kyvystä tuoda asioita unimaailmasta. Unimaailmojen sekoittuminen todellisuuteen on minusta aina kiehtova ajatus ja uskoisin että tämä kuvio on suuressa roolissa myös myöhemmissä kirjoissa.

Osittain puutteellisen kielitaidon, osittain kuuntelemista häiritsevän lukijan takia en ole aivan perillä siitä, miksi Raven Boysien johtajahahmo Gansey on niin innokas löytämään Glyndŵrin haudan ja mikä virka kaikilla niillä "ley lineilla" on, mutta jospa kokonaisuus hahmottuisi selkeämmäksi kahden muun osan myötä. Sitä romantiikkaa olisin toivonut olevan mukana vähän enemmän, mutta tuolla tappava suudelma -ennustuksella romanttiset jutut on aika hyvin karsittu minimiin.

Beauty Queens

Libba Bray: Beauty Queens
Scholastic Audio, 2011
14 h 37 min
Lukija: Libba Bray

Olenko aiemmin maininnut, että pidän palapeleistä? Vaikka itse sanonkin, olen niiden tekemisessä aika hyvä. Ajoittain innostun hommasta niin, että kasaan muutaman nauttien siitä pala - tähän - pala - tähän -flowsta. Aiemmin olen tyytynyt 1000 palan palapeleihin, vaikka isommatkin kyllä ovat houkutelleet. Noin vuosi sitten kokosin 1500 palan palapelin, eikä se tuntunut oikein sen kummemmalta kuin kolmanneksen pienemmän palapelin kasaaminen. Siksipä innostuin, kun iltatorilta bongasin 6000 palan palapelin, viidellä eurolla. Ajattelin, että siitä riittäisi iloa noin viikoksi (koska tavalliseen menee päivä ja tämä veisi tietysti kuusi kertaa sen verran aikaa). Niin. Olen ehkä hyvä tekemään palapelejä, mutta en arvioimaan noin suuren palapelin kasaamisaikaa. Toki palapelin myynyt nainenkin kertoi kasanneen sitä pari vuotta, joten siitä olisi voinut päätellä jotakin.

No mutta tämän pitkän aasinsillan kautta pääsemme siihen, että olen tässä kuunnellut äänikirjoja palapeliä tehdessäni. Varauksessa on vaikka mitä, mutta niitä odotellessa täytyy tehdä melkein summittaisia valintoja lainattavissa olevien äänikirjojen joukosta. Libba Brayn Beauty Queens näyttää juuri sellaiselta kirjalta, jota en todellakaan innostuisi lukemaan. Onneksi muistin hämärästi jonkun joskus jossakin tätä kehuneen ja jopas vain pidinkin kuulemastani.

Miss Teen Dream -kilpailijat ovat matkalla rantakohteeseen uimapukukuvauksiin, kun lentokone rysähtää syrjäiselle, trooppiselle, asumattomalle saarelle. Kaikki aikuiset saavat surmansa, samoin osa kilpailijoista, mutta henkiin jääneet kaunottaret eivät aivan vähästä hätkähdä. Muistakaa hymyillä! Neidit tekevät parhaansa pysyäkseen hengissä, unohtamatta silti tanssitreenejä, koska täytyyhän sitä olla varautunut jatkamaan kauneuskilpailua heti kun pelastajat saapuvat.

Beauty Queens on hulvaton kirja. Libba Bray on lukijana yhtä vallaton kuin kirjailijanakin, eikä tätä voinut nauramatta kuunnella. En oikein tiedä mitä tältä kirjalta odotin, mutta tämä on kyllä hervoton yhdistelmä Kärpästen herraa ja Lostia, stereotypioita kauneuskilpailuista, -kilpailijoista ja kisojen järjestäjistä, tosi-tv:tä ja mitä kaikkea. Mukaan menoon mahtuu myös Elvistä rakastava diktaattori, laivallinen merirosvoja ja mainoskatkoja.

Vaikka Beauty Queens on ennen kaikkea hauska kirja, löytyy kaiken iloittelun keskeltä vakavampiakin aiheita: tytöt oppivat saarella väistämättä paljon itsestään ja toisistaan. Myönnän, että välillä hiukan meinasin ärsyyntyä kaikista vähemmistöistä ja kritiikeistä milloin mitäkin asiaa kohtaan. Ei sillä, etteikö kritiikki olisi aiheellistakin, se vain tuntui kirjan muuhun menoon verrattuna hivenen päälleliimatulta.

Mainio, viihdyttävä tarina ja erityisesti näin äänikirjana todella toimiva kokonaisuus. Erityisesti suosittelen erilaisia aksentteja arvostaville kuuntelijoille.