Spiritistinen istunto

 

Marjo Kaartinen: Spiritistinen istunto
SKS 2020, 245s.

1800-luvun lopulla Euroopassa innostuttiin magiasta, okkultismista ja vaihtoehtoisesta hengellisyydestä. Myös Suomessa otettiin varsin innokkaasti vastaan Madame d'Espérance, brittitaustainen meedio, jonka spiritistisissä istunnoissa nähtiin valkoisia, huntumaisiin vaatteisiin pukeutuneita henkiä ja koettiin tyhjästä ilmestyvien käsien kosketuksia. Aivan kaikki eivät tietenkään uskoneet Madame d'Espérancen maagisiin kykyihin, mutta Madame d'Espérance itse seisoi kykyjensä takana niin vahvasti, että salli istunnoissaan tehtävän erilaisia tarkkailuja.

Madame d'Espérancen ja hänen kaltaistensa meedioiden lisäksi liikkeellä oli myös antispiritistejä. Sellainen oli esimerkiksi tanskalaissyntyinen Faustinus Capriello, jonka esityksissä tapahtui monenlaisia käsittämättömiä asioita, mutta joita Capriello ei väittänyt yliluonnollisiksi. Päin vastoin, hän kertoi avoimesti tekevänsä vain temppuja, ei vain halunnut paljastaa kuinka hän ne toteutti.

Marjo Kaartisen Spiritistinen istunto on mielenkiintoinen kuvaus erikoisesta ilmiöstä ja aikakaudesta. Kirjan lopussa on melkein 50 sivua alaviitteitä ja laaja lähdeluettelo, eli taustatyö on tehty tarkasti. Mutta vaikka aihe kiinnosti minua todella paljon, lukeminen oli työlästä. Teksti tuntui kankealta ja takkuiselta, vaikka en missään vaiheessa saanutkaan kiinni siitä, mikä siinä töksähteli. Etenkin Madame d'Espérancesta kertova osuus vaati keskittymistä ja pinnistelyä, Faustinuksen kohdalla pääsin hetkittäin jopa tekstin imuun.

Vaikka lukukokemus olikin minulle työläs, aihe on todella kiehtova.

Kauneimmat koulukäsityöt

Katri Maasalo: Kauneimmat koulukäsityöt
SKS 2019, 129s.

Kauneimmat koulukäsityöt on todennäköisesti hellyttävin tietokirja ikinä! Tätä ei voi lukea ilman tunnereaktioita, jotka vaihtelevat nostalgian sävyttämistä turhautumisista ihastukseen ja riemuun.

Katri Maasalo on koonnut kirjaan 50 (enimmäkseen) koulussa tehtyä käsityötä eri aikakausilta, 1950-luvulta 2010-luvulle. Kukin työ on kuvattu ammattimaisesti yksiväristä taustaa vasten, jolloin työ saa kaiken ansaitsemansa huomion. Kunkin käsityön taustoista kerrotaan arvostavasti ja kauniin sanoin. Luovuutta ja soveltamista on tarvittu käsityötunneilla kautta aikojen. Esimerkiksi tuota kannessakin näkyvän työn oli tarkoitus olla patalappu, mutta koska virkuutyö halusi kehittyä ennemmin suppiloksi, syntyi mustekala. Käsityötunneilla tehtävien töiden laatuun on aina vaikuttanut myös materiaalien saatavuus. Kierrättämistä on hyödynnetty vuosikymmeniä ja muutamat materiaalit ovat muodostuneet kestosuosikeiksi. Luultavasti sinäkin olet tehnyt jossain vaiheessa käsityötunneilla jotakin vessapaperirullan hylsyistä tai juuttikankaasta. Kirjasta löytyy muun muassa juuttikankainen nuorisokassi!

Minulla ei ole tallessa omia koulukäsitöitä, paitsi vanhempien luona luultavasti pitkään kukkapöytänä toiminut kyhäelmä. Omien lasten askarteluja ja käsitöitä pyrin pitämään mahdollisimman paljon esillä, koska tietysti ne ovat minusta harvinaisen ihania. Lasten luvalla saan esitellä tässä muutaman suosikin.

Kynttilälyhty

Kierrätystä ja rouheutta. 

Pohja on kauniin kupera, joten lyhty asettuu tasaisella alustalla persoonallisesti vinoon.

Taulu

Kaksi punatulkkua ikkunalla. Päiväkerholaisen ensimmäinen askartelu. 

Saksia on käytetty ahkerasti ja ennakkoluulottomasti.

Majakka

Tämä on oikea aarre!

Majakassa on lapsen itse asentamat sähkötkin!

Naulakko

Pohjoismaiseen tyyliin pelkistettyä muotoilua.

Aikaa on säästetty suorittamalla maalaus yhdellä paksulla maalikerroksella,

jota pensselin jäljet elävöittävät.
(Maalia on kenties saatu koululle edullisesti, koska tätä samaa vihreää löytyy myös majakkasaarelta.)

 Kaksi enkeliä ja (ehkä) varpunen

Erään joulunajan askarteluja.

Koululaisveljekset tekivät enkelit ja päiväkotilainen linnun.

Työt ovat pysyvästi esillä vessan oven vieressä.

Linnunpesä

Savesta ja heinistä huolellisesti tehty linnunpesä pääsiäisasukkailla.

Kaunis, mutta altis keräämään pölyä.

Talvisotahenkinen lumisadepallo

Koululta ohjeistettiin tuomaan kannellinen lasipurkki ja pieni muovilelu.

Iloisempiakin leluja olisi ollut tarjolla, jos käyttötarkoitus olisi ollut tiedossa.

Lopputulos on kuitenkin mainio.

Jos olet joskus tehnyt koulussa käsitöitä, Kauneimmat koulukäsityöt on kirja sinulle!

Lastenvaunut rullaavat

Hanna Forssell: Lastenvaunut rullaavat

SKS 2014, 137s.

Yllättävän mielenkiintoinen tietokirjan aihe on kuulkaas lastenvaunut. Voisi kuvitella, että lastenvaunuja käsittelevä kirja olisi lähinnä kuvateos lastenvaunujen ja -rattaiden evoluutiosta, mutta Hanna Forssell näyttää toteen sen, että kyllä lastenvaunuista riittää kerrottavaa muutenkin.

Ensimmäiset lastenvaunut ilmaantuivat suuriin kaupunkeihin niinkin varhain kuin 1600-luvulla. Nämä vaunut olivat kuitenkin yksittäistapauksia ja vasta 1800-luvun alussa alkoi Euroopassa varsinainen lastenvaunujen valmistus. Nämä vaunut olivat koripunosvaunuja, jotka olivat kauniita, mutta eivät hirveän käteviä ulkona liikkumiseen.

Lastenvaunut olivat vielä sata vuotta sitten ylellisyystuote, joihin oli varaa vain murto-osalla väestöstä. Monenlaisia vaunuja nikkaroitiinkin itse ja maaseudulla lapsia nukutettiin pitkään pärekoreissa, joita oli suhteellisen helppo kanniskella huoneesta toiseen ja sisältä ulos. Saattoipa korin ripustaa puuhunkin, jolloin isommat sisarukset pystyivät liekuttamaan vauvan uneen.

Tätä kirjaa oli mukava lueskella pienissä pätkissä, pysähtyä tunnelmoimaan kuvien parissa ja tulipa samalla opittuakin jotakin. Minä en esimerkiksi tiennyt, että Heteka valmisti sänkyjen lisäksi myös lastenvaunuja, ikään kuin luontaisena jatkumona. Sitäkään en ollut tajunnut, että sateenvarjorattaiden nimi tulee niiden sateenvarjomaisesta kokoontaittumisesta. Olen tähän asti luullut, että sateenvarjorattaat ja matkarattaat ovat aivan eri asia…

No, tavallaan tämän kirjan lukeminen olisi voinut aiheuttaa syyllistymistä. Minulla on kolme lasta ja olen lykkinyt heitä vaunuissa/rattaissa, joihin olen käyttänyt yhteensä 20€. En siis todellakaan kuulu niihin vanhempiin, jotka ovat viettäneet tunti tolkulla erilaisia vaunuvertailuja tutkien ja punniten vaunujen tärkeimpiä ominaisuuksia. En kyllä montaa hetkeä jaksanut potea huonoa omatuntoa, sillä vaunut (kuten "vauvavarustelu" muutenkaan) eivät tietenkään ole minkäänlainen rakkauden tai välittämisen mittari.

Muumiopas

Sirke Happonen: Muumiopas

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2012, 241s.

Sirke Happosen kirjoittama Muumiopas on näyttävä ja kaunis teos, jossa esitellään yli sata Muumien maailmasta tuttua hahmoa. Tutuimmat hahmot kuten muumit, hemulit, Haisuli, Nuuskamuikkunen ja pikku Myy esitellään luonnollisesti laajemmin kuin kerran tai kaksi esiintyvät sivuhenkilöt. Näistä keskeisimmistä hahmoista on esitelty myös esimerkkejä heidän vastikkeistaan meidän maailmassamme sekä joitakin ohjeita siitä, kuinka muuntautua vaikkapa hattivatiksi: Kun lähdet kotisatamasta, palaa vasta kun on pakko. Myös Möröksi muuttumiseen löytyy ohje, mutta sitä ei suositella kokeiltavaksi.

Olen pitänyt itseäni kohtuullisen hyvin muumeihin perehtyneenä henkilönä, mutta tämän kirjan aloitettuani tajusin olleeni väärässä. Ensinnäkin minulla on edelleen vino pino Lars Janssonin kirjoittamia sarjakuvia lukematta. Lisäksi, vaikka olen lukenut muumikirjat, (vieläpä ihan äskettäin), en olisi osannut listata läheskään kaikkia kirjoissa esiintyviä hahmoja.

Sen lisäksi, että on ylipäätään mielenkiintoista kerrata muumimaailman lukuisia hahmoja, tätä lukiessa oli jännittävää etsiä eri hahmojen kuvauksista tuttuja ihmisiä tai jopa omia piirteitä. Aina näitä samankaltaisuuksia ei haluaisi myöntää edes itselleen, sillä kyllä minä mieluummin näkisin itseni seesteisen Muumimamman ja suorasanaisen pikku Myyn risteytymänä kuin Vilijonkan kaltaisena tiukkiksena, joka puhuu kuin hemulit:

"Sananvaihto hemulin kanssa (sillä ilman et ohi pääse) jättää hieman pitkäveteisen, joskus ärtyneen jälkimaun. Sää on joko liian kuuma tai muuten kamala, ja sitten hemuli kertoo, mitä sääntöä joku on mennyt rikkomaan. Miten joku on taas jättänyt pahvipakkaukset littaamatta ja roskalaatikko tästä syystä pullistelee, tai miten seinämaali on levitetty epätasaisesti eikä asiaa ole vieläkään korjattu, vaikka hemuli on jo niin ja niin monta puhelua soittanut."

Toivon kuitenkin, etten lisäksi ole kuin tahmatassu sillä tahmatassu on se, joka tulee liian lähelle istumaan tai seisomaan. Kun hän puhuu kanssasi, tekisi mieli ottaa askel taaksepäin.

Kirjan taitto on erittäin hyvin toteutettu. Kirjassa on runsaasti kuvia sekä sarjakuvista, muumikirjoista että kuvakirjoistakin. Lisäksi mukana on muutamia luonnoksia ja maalauksia. Teksti on paitsi sisällöltään ja kieleltään miellyttävää lukea, myös mukavan kokoista ja sopivan väljää. Erityisesti pidin värien käytöstä niin kuvissa kuin välillä sivujen tehosteena, pohjaväreinä.

Muumiopasta on helppo suositella kaikille Muumien ystäville ja niille, jotka haluavat tutustua vähän laajemmin muumimaailman väestöön.