Hyvä tarjous

 

Suvi Ratinen: Hyvä tarjous
Otava 2021, 6h 28min
Lukija: Pirjo Heikkilä

 

Kati on perheestä, jolle niukka (rahan) kuluttaminen on kunnia-asia. Ei sillä, että rahaa olisi koskaan liiaksi ollutkaan käytettäväksi, mutta vaikka olisikin, niin penniä on järkevää venyttää aina kuin mahdollista. Nyt Kati säästää päämäärätietoisesti ja lähes aggressiivisesti, sillä hän on päättänyt ostaa vanhemmiltaan lapsuudenkotinsa. Laskelmiensa mukaan hänellä on siihen kyllä varaa.

Pääsiäisenä Kati matkustaa kotiinsa kertoakseen vanhemmilleen ostoaikeistaan. Mutta kotona odottaakin yllätys toisensa perään, eivätkä nämä yllätykset ole iloisia.

Olen pitkästä aikaa kuunnellut äänikirjoja! Suvi Ratisen Hyvä tarjous oli mainio kuunneltava, sillä siinä oli helppo pysyä mukana, vaikka kuuntelu tapahtuikin aika pienissä pätkissä. Kirjassa parasta olivat Katin lapsuusmuistot, joissa säästeliäisyys nousee usein keskeiseen rooliin. Lukijan äänestä ja puheen rytmistä pidin paljon.

Ongelmaksi koin sen, että toimivasta nettiyhteydestä huolimatta äänikirja säröili lähes koko ajan. Ei se sentään pätkinyt, mutta nyki ja särähteli häiritsevästi. Muiden lukuaikapalveluiden sovellusten kanssa tällaista ongelmaa ei ole ollut.

Matkaystävä

Suvi Ratinen: Matkaystävä
Otava 2019, 345s.

Matkaystävän luin työkaverin suositeltua sitä. Kirjan päähenkilö, lestadiolaisperheessä kasvanut nuori nainen, irrottautuu uskonyhteisöstä ja yrittää elää mahdollisimman tavallista elämää. Hänellä on avopuoliso, mutta tämä ei ole tietoinen avovaimonsa menneisyydestä. Kun naisen koulutoveri katoaa, menneisyys alkaa väkisin hyökyä päälle.

Tavallaan tämä aihe on jo käyty läpi. Viimeksi olen lukenut tällaisen uskonnollisesta yhteisöstä ponnistavan tarinan maaliskuussa, kun kuuntelin Katja Kärjen Jumalan huoneen maaliskuussa. Mutta vaikka aihe sinänsä olisikin jo tuttu, näkökulmia ja tarinoita onneksi riittää moneen lähtöön.

Matkaystävä on sekä koominen että koskettava. Olen aiemminkin kertonut, mutta kerron jälleen, olevani kotoisin paikkakunnalta, jolla lestadiolaisuus kukoistaa. Nuoresta asti on ollut selvää, että jotkut eivät saa meikata tai värjätä hiuksia, käyttää korvakoruja tai kondomeja, katsoa telkkaria tai tanssia. Tuntui erikoiselta lukea ikään kuin sisäpiirikuvausta siitä, kuinka joku tietty peitevoide oli hyväksyttyä, mutta joku toinen merkki lipsahtikin jo meikin puolelle. Tai että lestadiolainen kodinkoneliikkeen pitäjä möi kyllä televisioita, mutta antennit asiakkaiden piti hankkia muualta. Ja ne televisiot, tai monitorit, ovat sallittuja, kunhan katsoo vain itse nauhoitettuja videoita.

Jopas tämä teksti lipsuu mihin sattuu.
No, Matkaystävä on kaikin puolin vetävä teos. Jonkin verran piti kyllä sulatella sitä, että miksi tarinan päähenkilö sai koulukaverin katoamisen jälkeen puheluita jopa kotipaikkakunnan poliisilta. Ihanko oikeasti liikkeen sisällä ajatellaan/ajateltiin, että kaikki maailmallistuneet pysyisivät yhteydessä toisiinsa? Etenkin, jos se yhteys jo lapsuudessa on ollut hyvin hatara?

Lämmin lukusuositus! Vaikka uskonnollinen yhteisö ei kiinnostaisikaan, tässä on myös mainiota ajankuvaa.