Anna-Leena Härkönen: Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia
Otava 2012, 203s.
Minulla kävi tämän kirjan kohdalla tuuri ja ehdin ensimmäiseksi kirjaston varausjonoon. Olen lukenut Härkösen muutkin kolumnikokoelmat ja räkättänyt naisellisesti ääneen maha kipeänä hulvattomille jutuille. Niinpä syöksyin tämän kirjan kanssa sohvalle heti kun kotiin pääsin ja ahnehdin kirjaa siihen asti, kun kuopus heräsi päiväunilta.
Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia sisältää Anna-Leena Härkösen Anna-lehdessä vuosina 2003-2011 julkaistuja kolumneja, joiden aiheina ovat mm. horoskoopit, matkustelu, vanhemmuus ja lapset sekä hiukset. Ihan niin paljon en nauranut kuin aiempien kokoelmien kanssa, mutta hauska teos tämä silti on. Erityisesti pidin niistä jutuista, joissa Härkönen kertoi omista kokemuksistaan. Näistä mainioita esimerkkejä löytyy vaikkapa täältä Valkoisen kirahvin blogista.
Kolumnissa Elämän tarkoitus Härkönen kirjoittaa hiuksista. Hän toteaa mm. näin: "Mitä siitä että vanhuus tulee; pääasia että tällä elämänkokemuksella osaa jo laittaa tukkansa paremmin kuin teininä." Minä en ole ilmeisesti kerännyt vielä tarpeeksi elämänkokemusta, sillä osaan laittaa hiukseni tasan kahdella tavalla: ponnarille tai letille, aivan kuten teini-iässäkin. Pari vuotta sitten oli lyhyt kausi, kun osasin pitää hiukset auki, mutta nykyään ne irtonaiset hiukset jälleen ahdistavat liikaa. Kerran ostin kihartimen, mutta sillä sain aikaan solmuja ja pötkylöillä (en tiedä niiden virallista nimeä) tehdyt kiharat avaisivat minulle oven minkä tahansa 80-luvun hevibändin sisäpiiriin. Härkösen tavoin minuakin "raivostuttaa, kun jotkut osaavat kietaista tukkansa puolessa minuutissa rennolle sykerölle tai tehdä nutturan parin pinnin avulla, tai väkertää lettejä sinne tänne." Myönnän viettäneeni tovin jos toisenkin Youtubissa katsellen helpoksi väitettyjen kampausten teko-ohjeita ja myös kokeilleeni niitä. Lopputulos ei koskaan vastannut sitä esimerkkitapausta. Ehkä minulla oli vääränlaisia pinnejä...
Laskeva neitsyt sopii melko lailla kenelle tahansa, sillä uskoisinpa jutuista löytyvän samaistumisen aiheita joka lähtöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti