maanantai 10. lokakuuta 2016

Loppusoinnun kaiku kalmistossa

Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa
(Speaking from Among the Bones, 2013)
Bazar 2016, 407s.
Suom. Maija Heikinheimo


Flavia de Luce -sarjan viides osa ilmestyi hiljattain suomeksi. Olen pääosin pitänyt aiemmista osista (ainoastaan kolmas kirja jostain syystä takkusi), joten tämä tuntui oikein hyvältä kirjalta lääkkeeksi viime aikoina vaivanneeseen lukujumiin. Ja kyllä kuulkaa toimi hyvin!

Bishop's Laceyn suojelupyhimyksen kuolinpäivän 500-vuotisjuhlan kunniaksi päätetään Pyhän Tancredin hauta avata. Melkein sattumalta haudan avaamista kirkon kellarissa on todistamassa myös Flavia, joka saa pienen päänsä ansiosta luoda ensimmäisen silmäyksen hautapaaden taakse. Yllättävää kyllä pyhimyksen sijaan Flavia kohtaakin kylän urkurin kuolleen katseen. Seuraa tonkimista niin hautausmaalla kuin urkuparvellakin, eikä jännityksestä ole pulaa.

Hyvin pitkästä aikaa lukeminen tuntui äärimmäisen koukuttavalta ja sulavalta. Maija Heikinheimon suomennos on erittäin miellyttävää luettavaa ja tarina itsessään kulkee vauhdikkaasti. Pidän ihan hirveästi Bishop's Laceyn kylästä ja sen persoonallisista asukkaista, erityisesti toki Flavian väsymättömästä tavasta tunkea nokkansa ihan joka paikkaan. Ihastuttavaa on myös se, kuinka Flavian on onnistunut vähitellen ansaita oma paikkansa kylän rikostutkinnassa: ei hän toki vielä ole aivan samalla tasolla kuin poliisit, mutta selvästikään häntä ei enää yritetä hiljentää ja väheksyä, kuten aiemmin.

Vaikka jokainen sarjan kirjoista toiminee uskoakseni ihan hyvin myös itsenäisenä teoksena, pidän myös taustalla kulkevasta pitempiaikaisesta tarinasta. Flavian kadonnut äiti on vahvasti läsnä, vaikka hän onkin ollut poissa jo vuosia. Buckshaw'n kartanon talousvaikeudet ja hieman vetäytyvän isän tuskailu toimeentulon ja tytärten kanssa ovat nekin mielenkiintoista luettavaa, vaikka kieltämättä myös varsin riipivää.

Loppusoinnun kaiku kalmistossa loppuu niin kutkuttavasti, että ensimmäistä kertaa tekisi mieleni lukea seuraava osa heti perään englanniksi sen sijaan, että kärsivällisesti odottaisin uutta suomennosta. Mutta ehkä silti odotan, sillä laadukasta käännöstä on aina ilo lukea.

4 kommenttia:

  1. Nämä ovat niin kivoja kirjoja, viihdyttäviä ja hauskoja. Lopun koukku on kyllä hurjan hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, Näissä on kyllä jokin ihana salainen ainesosa, joka tekee kokonaisuudesta erikoisen hyvän. :)

      Poista
  2. En ole tätä Flavia de Luce-dekkaria vielä lukenut, mutta aion kyllä. Tykkään näistä viisikkomaisista kirjoista tosi paljon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, viisikkomaisuutta totta tosiaan! Onhan Flavian seikkailut toki aika paljon hurjempia kuin Viisikoissa, mutta silti jotain samaa :)

      Poista