Kaksi legendaa

Eoin Colfer: Legenda maailman tuhmimmasta pojasta
Legenda Pottu-Mäkisestä
WSOY 2005 & 2007, 96 & 101s.
Suom. Jaakko Kankaanpää
Kuvitus: Tony Ross

Nämä kaksi kirjaa ovat olleet meillä lainassa melkein koko kesän. Isot pojat ovat lukeneet kummankin useamman kerran ja luultavasti lukevat vielä myöhemmin uudestaankin. Koska lapset näitä kilpaa kehuivat, minäkin halusin kurkistaa, millaisista kirjoista on kyse.

Legenda Maailman tuhmimmasta pojasta kertoo Valtsusta, joka kaipaa sellaista aikuista, jolle voisi kertoa omista huolistaan. Isällä ja äidillä on tarpeeksi tekemistä veljien kanssa, mutta onneksi on ukki. Valtsu ja ukki sopivat kertovansa toisilleen kamalista kokemuksistaan kerran viikossa ja voi millaisia sattumuksia heille onkaan tapahtunut.

Legenda Pottu-Mäkisestä taas on hykerryttävä kertomus Valtsun ja tämän isoveljen Maken alkutaipaleesta kirjastonkäyttäjinä. Pottu-Mäkinen on kookas ja tiukka kirjastontäti, josta kerrotaan hirvittäviä tarinoita ja jota kaikki pelkäävät ainakin vähän.

Tykkäsin molemmista kirjoista kovasti. Pottu-Mäkisessä ihastutti se, kuinka Valtsu ja Make alun vastahakoisuudesta selvittyään vahingossa löytävät lukemisen mahtavuuden. Maailman tuhmimmassa pojassa taas pidin valtavasti viisaasta ukista ja etenkin tämän kertomasta tarinasta jalkapuolen majakanvartijan portaista.

Kerronnassa oli samaa henkeä kuin Roald Dahlin tarinoissa, vaikka tavallaan Colferin kertomukset ovatkin melko kilttejä. Tony Rossin kuvitus toimii mainiosti ja yleensä kuviin värejä kaipaavat lapset eivät moittineet mustavalkosita kuvitusta sanallakaan.

Näitä Legenda-kirjoja on vielä kolmaskin ja sen varasin juuri kirjastosta. Olen melko varma, että sekin luetaan moneen kertaan.