maanantai 5. maaliskuuta 2012

Mielekäs maailmanhistoria

Jari Lehtinen: Mielekäs maailmanhistoria eli tarpeetonta tietoa eritoten parhaalla mahdollisella maulla
Finn Lectura 2010, 337s.

Mielekäs maailmanhistoria on ollut minulla ruokapöytälukemisena pitkään. Pitkään siksi, että kirjaan mahtuu valtava määrä mielenkiintoisia, omituisia ja uskomattomia juttuja, joita oli hyvä lukea yksi kerrallaan. Olen silloin tällöin lueskellut Jari Lehtisen blogia, mutta valtaosa jutuista oli minulle uusia.

Erikoisia tarinoita riittää kerrottavaksi uskonnosta, historian merkkihenkilöistä, politiikasta, taiteesta ja taiteen tekijöistä sekä monesta, monesta muusta aiheesta. Ehkä raikuvimmat naurut kirvoitti heti ensimmäinen juttu "Jeesuksen esinahan ihmeelliset seikkailut". Kaikkien juutalaispoikien tavoin Jeesuskin ympärileikattiin, mutta mitä tuolle nahan palalle tapahtui sen jälkeen, kun Jeesus nousi taivaaseen? Joskus vuoden 800 tienoilla alkoi ilmaantua lukuisia pyhiinjäännöksiä, joiden väitettiin olevan tuo kiistanalainen esinahka. "Ei aikaakaan, kun Jeesuksen esinahkoja mainostettiin esiintyvän Euroopassa 8-21 kirkossa ja luostarissa. - - Pyhän Paavalin kallojakin oli näytteillä parhaimmillaan kaksi kappaletta samassa paikassa. Toinen niistä oli Paavalin kallo nuorena poikana, toinen Paavalin kallo hänen kuollessaan, joten asiassa ei ollut mitään ihmeteltävää. - - Pyhä Katariina Sienalainen käytti Jeesuksen esinahkaa sormuksenaan. - - 1600-luvun teologi Leo Allatius kehitti kenties huikeimman teorian - - [jonka mukaan] esinahka oli saattanut nousta taivaisiin samalla hetkellä kuin Jeesus itse ja siitä olisi tullut Saturnuksen renkaat."

Kirjaihmisenä kiinnostavimpia olivat kaikki kirjailijoihin tai kirjallisuuteen liittyvät osat. Oma kirjariippuvuuteni (kuten sisko ystävällisesti ja pyytämättä tilani diagnosoi) tuntuu kovin kesyltä, kun sitä vertaa vaikkapa englantilainen Richard Heberin kirjahimoon. Hänen mielestään kutakin kirjaa tuli olla kolme kappaletta: yksi hänelle itselleen, toinen lainattavaksi ystäville ja kolmas maaseutuasuntoa varten. "Hänen kuollessaan hänen talonsa oli täynnä kirjoja, huoneet ja käytävät tungettuina täyteen pinoja lattiasta kattoon. Sama oli tilanne myös hänen kahdessa muussa Englannin-kodissaan. Tämän jälkeen kävi vielä ilmi, että Heberillä oli salaisia kirjavarastoja ympäri Eurooppaa."

I, Libertine -kirjasta en ole koskaan kuullutkaan (eikä sitä näköjään ole ainakaan helposti saatavillakaan), mutta sen syntytarina on kiehtova. Kirjailija ja käsikirjoittaja Jean Shepherd juonsi 50-luvulla radio-ohjelmaa, jonka lähetysaika (keskiyöstä aamuviiteen) ei ehkä houkuttele suurta kuuntelijakuntaa, mutta antaa juontajalle melko vapaat kädet tehdä mitä lystää. "Eräänä yönä Shepherd mutisi mikrofoniinsa, kuinka sietämätöntä on, että media ja mainonta sanelevat ihmisille, mitä heidän tulee ajatella ja mitä sopii tehdä. Hän heitti ajatuksen, että pian olemme siinä pisteessä, ettei kukaan enää osta edes kirjoja, ellei media anna siihen lupaa sijoittamalla teoksen bestseller-listalle. Äkkiä hän sai idean. Entäpä jos hänen kuuntelijansa yhdessä onnistuisivat manipuloimaan vuorostaan mediaa luomalla kysyntää kirjalle, jota ei edes ole olemassa." Yhteistyössä kuulijoiden kanssa Shepherd keksi kirjan I, Libertine, jonka oli kirjoittanut 1700-luvun eroottisen kirjallisuuden kuvitteellinen mestari Frederick R. Ewing. Jo seuraavana päivänä tuhannet Shepherdin kuulijat suuntasivat kulkunsa kirjakauppoihin kysymään tuota olematonta kirjaa. Ymmällään olevat myyjät ottivat yhteyttä kustantajiin, löytääkseen tämän kirjan, josta "kaikki puhuvat". Pian kirjan nimi ilmaantui myös sanomalehtien uutuuksien listalle. Lopulta Wall Street Journal julkaisi uutisen, jossa kerrottiin asioiden todellinen laita. Ballantine Booksilla kuitenkin ajateltiin, että jos kerran kirjan nimi on jo valmiiksi noin tunnettu, sellainen voitaisiin vallan hyvin myös julkaista. Niin I, Libertinelle palkattiin kirjailija (Theodore Sturgeon) ja kirjasta tulikin ilmestyessään bestseller.

Myös urheilun saralta Lehtinen on onnistunut löytämään erikoisuuksia. Minun mieleeni jäi hyvin ei-niin-kannustava jääkiekkovalmentaja, joka moitti pelaajiaan siitä että he pelaavat joka päivä huonommin. "Ja tänään te pelasitte kuin huomenna!"

Mikäli nippelitieto mistä tahansa kiinnostaa, kannattaa etsiä tämä kirja käsiinsä.

9 kommenttia:

  1. Kuulostaa tosiaan hauskalta kirjalta! Nippelitieto on ihan parasta :)

    VastaaPoista
  2. Ihmeellistä on elämä ja historiankirjoitus! Tunnusta pois että sua kutkuttaa nyt hirveesti perustaa salaisia kirjavarastoja ympäri Eurooppaa :D

    VastaaPoista
  3. Luru, Nippelitieto tahtoo olla myös mielenkiintoisinta :D Mulla jää myös parhaiten mieleen joku täysin epäoleellinen tieto: "en muista kuka ja missä ja mihin maailmanaikaan, mutta oli joku, joka teki niin ja niin" :)

    Tiina, tunnustan juuri tänään miettineeni, että voisinkohan sijoittaa osan kirjoista pikkusiskoille, kun tila loppuu. Mutta tulin siihen tulokseen, että en raaski :)

    VastaaPoista
  4. Pistetäänpä listalle. :) Minä luulen että tämä voisin olla aika hyvä "sisarteos" Bill Brysonin Lyhyelle historialle lähes kaikesta, jossa käsitellään lähinnä luonnontieteiden historiaa.

    VastaaPoista
  5. Hahahha voi ei, nauroin niin paljon tuolle Jeesuksen esinahan ihmeellisille seikkailuille :D Tämä kirja ehdottomasti lukulistalle!

    VastaaPoista
  6. Voi jestas, kaikkea sitä! Jeesuksen esinahka ei ihan ensimmäisenä tulisi mieleen historiallisena hakusanana ;D Vaikuttaa loistokirjalta.

    Salaiset kirjavarastot, hmm...

    VastaaPoista
  7. Linnea, tuota Brysonia olen vilkuillut kirjakaupassa. Sekin houkuttelisi kovasti :)

    Laura, juu, sitä juttua lukiessa ei syömisestä tullut mitään :D

    Villasukka, minä en ollut osannut edes ajatella koko esinahkaa! :D Ei vain meidän uskonto-/historiantunneilla puhuttu tästä aiheesta mitään!

    VastaaPoista
  8. Brysonin kirja oli tavallaan raskas luettava, koska kiinnostavia asioita oli paljon ja luvut pitkiä -- oli jotenkin tietovatsa täynnä jo luvun neljänneksen jälkeen ja aloin murehtia unohtavani kaiken hauskan jos lukisin vielä sivunkin lisää samaan pötköön. Sanoin nyt että "raskas", mutta huimaavan mielenkiintoinen se silti oli samaan aikaan. Se kuuluu kyllä kans siihen sarjaan jota haluaisin tunkea pakolliseksi peruskouluun. Hmm, pidänpä silmät auki tämän varalta divarireissuilla!

    VastaaPoista
  9. Maukka, tässä Mielekkäässä maailmanhistoriassa pisinkin juttu taisi olla neljä sivua. Kerkesin jo palauttaa kirjastoon, joten en voi tarkistaa. Mulla tahtoo pää olla sellainen, ettei juuri mikään tieto jää liian pitkäksi aikaa asumaan, sama kuinka lyhyissä pätkissä sitä uutta tietoa yrittäisin sisäistää :D

    VastaaPoista